 |
Paahteiset säät jatkuvat ja niinpä olikin syytä nostella kesäkukat suojaan terassille, johon päivän kuumin aurinko ei paista. |
 |
Ollaan pari päivää poissa mökiltä enkä halua kukkien riutuvan kuivuudessa sinä aikana, joten nämäkin jotka normaalisti ovat paikassa jonne aurinko paistaa koko iltapäivän ja illan, saivat tulla varjoon vilvoittelemaan. |
 |
Valokate jonka likaisuudesta valittelin muutama postaus sitten, on vihdoinkin päästy pesemään. Lintu jonka pesäpaikka esti aiemmin pesun, on lentänyt poikasineen pesästään, joten nyt pääsi J kiipeämään terassin katolle painepesurin kanssa ja puhdasta tuli. Minä en uskalla edes katsoa kun hän katolla liikkuu ja ihailin vasta valmista lopputulosta. Nyt tuo kate on taas ihan nättikin ja villiviini kasvaa pikku hiljaa. Toiveissa on että se joskus peittäisi koko katon ja antaisi suojaa auringolta. Olisin halunnut poistaa koko valokatteen, jotta jokakeväisestä kiipeämisestä ja pesusta olisi päästy, mutta J ei halunnut missään nimessä katetta poistaa. Suojaahan se sateelta ja voisi kuvitella miten ihanalta kuulostaisi istuskella terassilla sateen rapinoita kuunnellen, mutta kysyn vaan kuinka monta kertaa siellä olemme sateella istuneet! |
 |
Monen mielestä mökki on ikuinen työleiri ja kyllähän siellä aina jotain tekemistä riittää. Nämäkin vanhat ikkunat kaipaavat rapsuttelua ja uutta maalia. Mietimme juuri, että jos olisimme kotona, niin olisihan sielläkin terassi ja kaikki siihen liittyvä, mutta mitä sitten tehtäisiin, siellä kun ei ole mitään korjattavaa, uudessa kodissa. No tietysti jos oltaisiin aina kotona, niin sinne olisi istutettu kukkasia terassi täyteen ja pikku pihaplänttiinkin jotain voisi laittaa, joten niiden kanssa puuhailussa voisi jonkin verran aikaa käyttää.Sitten kun ollaan niin vanhoja ja krämppiä ettei mökkiä jakseta enää pitää, niin sitten satsataan kotiterassiin. |
 |
Mökillä kuitenkin on se ihana vapaus kun voi vaikka yöpaidassa astua ovesta ulos ja tehdä kierroksen kasvimaalla ja kasvihuoneessa, kahvikuppi kädessä. Niin teenkin joka aamu. Linnulla, jonka pesä oli terassin räystäällä, oli loppujen lopuksi vain yksi elävänä säilynyt poikanen. Nytkin se istuu terassin reunalla ja katselee tänne ikkunoihin päin. Pörröinen se vielä on, mutta aika isokoinen, mustarastas kun on. On se suojaton tuossa istuessaan, mutta kovin rauhalliselta vaikuttaa. Odottaa varmaan emoaan. JA MINÄ ODOTAN SADETTA JA SITTEN TAAS KAUNIITA PÄIVIÄ! |