Nykyajan lasten sanotaan viettävän aivan liian paljon sisätiloissa ja paikallaan istumassa.
Minun lapsuudessani kun ei ollut tietokoneita eikä kännyköitä, vietimme suurimman osan vapaa-ajasta ulkoleikeissä.
Leikkejä oli vaikka kuinka paljon. Suosittuihin leikkeihin kuului mm. naatta (Turussa sanottiin "natussii"), kirkonrotta, peili, värit, kymmenen tikkua laudalla, tervapata, vinkki, "rippassii", rosvo ja poliisi, "muskreetta" ja ruutuhyppely. "Maata" leikittiin myös. Siinä kasvatettiin omaa maa-aluetta askelilla.
Neljää maalia pelattiin kaiket illat ja talvella käytiin luistelemassa. Välillä lämmiteltiin pukukopissa kamiinan lämmössä.
Kevään tulon ensimmäisiä merkkejä oli se kun alettiin pelata "pennissiä". Siinä yritettiin heittää kolikkoa mahdollisimman lähelle seinää. Ja aivan huippua oli jos onnistui saamaan ns. "kuuvalon" eli kolikko jäi seisomaan seinää vasten.
Pitkää nuoraa hypättiin myös ahkerasti ja välillä hypättiin kahdellakin nuoralla, joita pyöritettiin vastakkaiin suuntiin. Pojat eivät näissä hyppelyissä yleensä pärjänneet meille tytöille.
Hyppynarua myöhemmin tuli suosituksi kuminauhahyppely ei "tvisti".
Naruista tuli mieleen vielä se kun langasta solmittiin iso lenkki joka otettiin molempiin käsiin ja sormien avulla siitä tehtiin erilaisia verkkoja ja muita kuvioita. |