Tämän harmaan päivän piristykseksi teki mieli laittaa tänne ihana runo, jolla ei kuitenkaan varsinaisesti ole mitään tekemistä juuri tämän päivän tunnelmien kanssa, mutta on se niin mainio, että se vetää suupielet väkisinkin ylöspäin.
Mää tahro olla lehm koivu al. Mää en tahro olla luav. Mää en tahro oppi uut taitto-ohjelma. Mää en tahro selvittä äit-tytär suhret. Mää en tahro viärä sitä kirjet posti. Mää en tahro soitta Kelan tätil. Mää en tahro muista yhtäkän pin-koori.
Antakka mu olla lehm koivu al. Viäkkä mu väsyne nahk kamarim permanol, kakluni ette.