 |
| Aika pimeä päivä takana. Ei paljon huvittanut töiden jälkeen enää lähteä ulos sateeseen. Sain mukavia uutisia päivällä työnantajalta: Näytettiin vihreää valoa osa-aikaeläkkeelleni eli mahdollisesti jo helmikuussa olisin töissä viikko - viikko eli viikko töitä, viikko eläkkeellä. Olo on vähän sellainen juu, ei, juu, ei. Ansioiden aleneminen jonkin verran mietityttää mutta toisaalta lisääntynyt vapaa-aika houkuttaa, varsinkin kun toi töissä käyminen ei enää ihan kauheasti houkuta. Nyt se päätös on tehty, eikä tästä ole enää paluuta, kai. Joku kysyi, että mitä sitten aiot tehdä, mutta en usko että siitä tulee ongelmaa. Ei kai päivien täydy olla täyteen buukattuja että elämä olisi elämisen arvoista. Voihan sitä nauttia siitäkin, että aamulla voi nousta ylös rauhassa, nauttia päivän lehden aamukahvia siemaillen ja jos on kaunis sää voi lähteä ulos, ajaa ehkä mökille tai tehdä ihan sitä mikä sillä hetkellä huvittaa. Jos lapsenlapset tarvitsevat hoitopaikkaa, niin työ ei ainakaan sitä estä. Voi olla että mummi ja vaari ovat juuri lähdössä pikku matkalle, tai muuten ei sovi, mutta uskoisin että näistä pystytään sopimaan. Tulot tietysti pienenevät, mutta niin tekevät myöskin menot, varsinkin kun vertaa niitä siihen kun J oli töissä toisella paikkakunnalla, vuokrasi sieltä asunnon ja maksettiin kalliit työmatkat edestakaisin laivalla ja autolla. Uskon, että tuon työviikon jaksaa ihan eri tavalla kuin nyt kun on kokopäivätyössä ja tuntuu, että varsinkin kaikki viikonloput menevät töissä. Eli, jos kaikki menee niin kuin on suunniteltu, niin enää joulukuu on sellainen kuukausi kun meikäläinen on normaalisti työssä. Tammikuussa on taas parin viikon loma ja mukava matka tiedossa, niin että silloin tehdään vaan puolet kuukaudesta töitä. Näitä pohtiessa, mukavaa iltaa! |
 |
| Ps. Eikä ole joulukuukaan ihan normaali, sillä silloin on pikku loman pätkä :) |