 |
| Taas se tuli, nimittäin täyden kuun aika. Siksipä istun kello neljältä yöllä blogeja selaamassa. Pakkasmittari näyttää -9 astetta ja kuu möllöttää taivaalla kun katson ulos keittiön ikkunasta. Ehkäpä huonoon nukkumiseen osaltaan vaikuttaa sekin, että meneillään on aika kiireinen viikko, johon mahtuu töissä käymistä joka päivälle, kyläilyä, lasten hoitoa, eikä vähiten stressaavana tekijänä se, mitä ja kuinka paljon pitää tavaraa pakata matkalaukkuihin perjantaina alkavan matkan vuoksi. Kesävaatteet on kaivettu kaapista ja sovitettu, että suurinpiirtein päälle mahtuvat. Nyt sitten pitäisi varmaan yrittää soveltaa sitä järkevän pakkaajan ohjetta, että ota ensin esille kaikki mitä ajattelet matkalla tarvitsevasi ja vähennä sitten kaikesta siitä puolet ja pakkaa se matkalaukkuun. Useimmitenhan matkalta kotiin palatessa toteaa, että turhan paljon tavaraa tuli mukaan otettua. Tähän loppuun laitan yön lopun ja aamun alkamisen kunniaksi ihanan HELI LAAKSOSEN runon: SIL KO LÄHTE UUT ALKKU KOHRE Ota käpy pois kenkäst kaar vesi pois saappast nost ämpär silmiltäs jua kuppis tyhjäks. Ol ilone ol valone ol pulune. Älä lait kät sirkkeli älä purot kirvest kintuil älä unhota kotti avamei älä karota annetui syrämei. Viä roskapussi mennesäs. (Heli Laaksonen: Raparperisyrän) Näistä runoista ei voi tulla muuta kuin iloiselle mielelle. Hei! |
