 |
| Miksi muutitte Ahvenanmaalle? Tämän kysymyksen on varmaan jokainen tänne muuttanut saanut kuulla monta kertaa. Monilla muuton on aiheuttanut kumppanin löytäminen täältä. Meidän kohdalla kumppani oli jo löytynyt ja lapsiakin oli kaksi, 5-ja 7-vuotiaat tyttäret. |
 |
| Meillä muuton aiheutti se, että J sai työpaikan täältä. Tarkoituksena oli, että hän tulee tänne töihin ja on jonkin aikaa, kunnes mantereella työtilanne parantuu. Meni vuosi ja ruvettiin miettimään, että kauanko tätä elämää eletään kahdessa paikassa. Eipä aikaakaan kun pakattiin huusholli Turussa ja muutettiin tänne koko perhe vuonna 1983. Alku oli vähän työlästä kun piti opetella uusi kieli. Me vanhemmat olimme toki koulussa lukeneet ruotsia, mutta siellä opittu kieli oli päässyt pahasti ruostumaan käytön puutteessa. Lapsille kielen oppiminen kävi nopeasti. |
 |
| J:n työpaikka oli Kastelholmassa ja käsitti mm. Eckerön postitalon ja Kastelholman linnan restaurointia vankityövoiman avulla. Kastelholmassa oli siihen aikaan Kastelholman työsiirtola ja siirtolan ympäristö ja vartijatkin tulivat meille muillekin perheen jäsenille tutuiksi. Tänään ajoimme entisen työsiirtolan alueen ohi ja halusin ottaa valokuvia pihapiirin rakennuksista. Niissä ei tietääksemme ole mitään toimintaa työsiirtolan lopetettua toimintansa vuonna 1997. |
 |
| Koska J:n työpaikka muutti pois täältä ja siirtyi Turkuun, niin muutimme mekin perässä molempien synnyinkaupunkiin v. 1998. Sinne oli kyllä vuosien aikana useasti kaivattukin. Tyttäret olivat tässä vaiheessa jo muuttaneet omilleen. Vanhempi opiskeli Turussa ja nuorempi halusi jäädä Ahvenanmaalle, jossa oli melkein koko ikänsä asunutkin. |
 |
| Turussa oli ihanaa taas asua pitkästä aikaa. Parasta oli oma kieli ja kulttuuri, sekä se että molempien sukulaiset olivat siellä. Molemmilla meillä oli työpaikat siellä, mutta sitten J:n työpaikka muutettiin Tampereelle. Sinne sentään emme muuttaneet, vaan J kävi töissä siellä viikot ja tuli viikonlopuiksi kotiin Turkuun. Ne viikonloput jotka minä olin vapaa vietimme tiiviisti mökillä Ahvenanmaalla ja samalla saimme tavata tytärtäkin. Vanhempi oli perheineen muuttanut pohjoiseen, joten kumpikaan lapsista ei ollut meidän kanssamme samalla paikkakunnalla. |
 |
| Vähitellen alkoi Ahvenanmaa taas houkutella ja niinpä muutimme tänne takaisin v. 2010. Minulle järjestyi työpaikka taas täältä ja J jatkoi Tampereella, kunnes jäi eläkkeelle n. vuosi sitten ja sai jättää joka viikkoiset laivamatkat Maarianhaminan ja Turun välillä. |
 |
| Siinä lyhyesti kerrottuna syy meidän Ahvenanmaalle muuttoon. Paljon on tämä muuttaminen avartanut näkemyksiämme ja tulihan se ruotsin kielikin opittua. Kotona kuitenkin tietysti puhumme suomea, vaikka aikoinaan kun meillä oli koira, niin naapurimme ihmetteli, "että puhutteko koirallenne suomea, vaikka asutte täällä" ? Että semmoista kielipolitiikkaa. Harmitti, etten silloin hoksannut kysyä häneltä, että jos hän muuttaisi suomenkieliselle paikkakunnalle, niin rupeaisiko hän sitten puhumaan perheelleen suomea. |
 |
| Totuneesti se J vieläkin hyppäsi entisen työpaikkansa rappusille kuvan ottoa varten. Vähän haikealtakin taisi olo tuntua. Nyt ollaan täällä oltu kohta neljä vuotta, mutta kaiken kaikkiaan yhteensä melkein kaksikymmentä vuotta on täällä viihdytty. Mukavaa viikonloppua! |
