 |
| Taidan olla aika epätavallinen naisihminen. En nimittäin mielelläni puhu puhelimessa, tai ainakaan niin että itse soittaisin. Joudun tosissaan ottamaan itseäni niskasta kiinni, että saan soitettua jollekin jolle olen jo pidemmän aikaa miettinyt soittavani. Minulle ei tuota ollenkaan vaikeuksia soittaa ns. "virallisia" puheluita, koska silloin soiton syynä on joku tietty asia, joka pitää toimittaa, ja puhelun voi lopettaa välittömästi sitten kun asia on toimitettu. Paljon vaikeampaa on soittaa ystävälle tai tuttavalle, jos ei ihan oikeaa asiaa ole, vaan soiton tarkoituksena on vaan vaihtaa kuulumisia. En tiedä mikä siinä on niin vaikeaa. Onko se se, että pelkää soittavansa sopimattomaan aikaan. Vai onko se se, että pelkää, ettei sitten löydykään puhuttavaa ja puheluun tulee vaivautuneita katkoksia. |
 |
| Ainakaan soittamattomuuden syynä minun kohdallani ei ole se, että säästäväisyyssyistä jättäisin soittamatta, sillä minulla on yleensä puhelinlaskuissa käyttämätöntä puheaikaa jäljellä runsaasti. Ujokaan en mielestäni ole, enkä hiljainen, vaan pidän itseäni jopa aika sanavalmiina yksilönä ja jos tapaan vieraan ihmisen, niin aika usein se olen minä, joka aloitan keskustelun, vaikka hississä ja olenpa työksenikin toiminut erään firman puhelinkeskuksen hoitajana. |
 |
| Niin tai näin puhelin on mitä mainioin yhteydenpitoväline, enkä voisi kuitenkaan kuvitella elämää ilman kännykkää. Lankapuhelimesta perheessämme on jo aika päiviä sitten luovuttu. Kännykällä lähettelen tekstiviestejä ja kuvia, otan valokuvia, surffailen netissä, niin ja JOSKUS jopa innostun jollekin soittelemaan. Mutta hyvät ystävät, jos en ole vähään aikaan soitellut, niin se ei johdu siitä, että olisin suuttunut, vaan siitä että tämä soittaminen vaan tahtoo lykkääntyä, kun se ei mitään mielipuuhaani ole. Paljon helpommin minulta sujuu vaikka kirjeen kirjoittaminen, mutta sen perille toimittaminen taas on niin hidasta, että puhelin tai tekstiviesti vie kyllä voiton. |
 |
| Pitääpä yrittää ryhdistäytyä tuon soittamisen suhteen. Onkohan kenelläkään muulla tämän kaltaista ongelmaa? Käytiin muuten tänään mökillä pikaisesti katsomassa että kaikki on kunnossa. Laitettiin pihakalusteita katon alle suojaan talveksi ja tyhjennettiin tynnyrit. J poimi vähän sieniä ja minä keräsin männyn oksia ja käpyjä parvekkeen somistamiseen. Nyt olemme saaneet mökkitalkkarin meidänkin mökille! Siellä se nakutteli kun saavuimme. |
 |
| Nimittäin palokärki hakkaa rikki kantoja pihastamme. Yhdestä se on jo tehnyt selvää ja toista on hajottamassa. Sehän sopii meille, sillä kannot eivät ole kovin kivoja pihalla. Kunhan pidättäytyy hakkuuinnossaan kannoissa, eikä ala nokkimaan rikki vaikkapa rakennuksia. Nyt mummiduunia (niin kuin ystäväni E-L sanoisi) eli J menee isomman kanssa jumppaan ja minä katson pienemmän perään kotona. Illalla vielä saunaan! MUKAVAA ILTAA! |
