 |
| Tänään vietämme äitienpäivää, kuka milläkin tapaa. Monilla on äitejä ja isoäitejä useammassa polvessa ja jokaista haluaa muistaa tällaisena päivänä, joko käymällä tervehtimässä päivänsankaria, muistamalla kukkasella tai kortilla, tai vaikkapa soittamalla. Itsellä ovat kiireiset äitienpäivän ajat takana päin, kun sekä oma äiti, molemmat isoäidit ja anoppi ovat kaikki jo poissa, mutta erityisesti tällaisina juhlapäivinä palaavat entisajan kiireiset, mutta sitäkin ihanammat äitienpäivät mieleen. Lapsuuden äitienpäivistä tulevat aina mieleen aurinkoiset äitienpäivien aamut, jolloin hiiviskeltiin keittiöön kahvinkeittoon, rapisteltiin kukkapakettia ja itse tehtyjä kortteja ja viimein mentiin herättämään päivän sankari kahvipöytään. Ja voi sitä onnea, jos päivä sattui olemaan tarpeeksi lämmin, niin että sai ensi kertaa laittaa jalkaansa valkoiset polvisukat. Se oli jokin niin ihana asia siihen aikaan pikkutytön elämässä! Isoäidin luokse sitten mentiin noissa polvisukissa ja käsissä saattoi olla valkoiset verkkokäsineet. Siis verkkokäsineet! Ja popliinitakki kuului tietysti myös asiaan. Tällaisia muistikuvia palaa mieleen aina keväisenä juhlapäivänä. Nyt olen kahden aikuisen tyttären äiti ja viiden ihanan lapsenlapsen mummi. Tänään ei ainakaan täällä meillä aurinko paista, vaan satelee hiljakseen, mutta se ei yhtään haittaa; en ollut aikonutkaan pukeutua polvisukkiin. Oikein ihanaa ja muistorikasta äitienpäivää kaikille! |
↧
ÄITIENPÄIVÄN MUISTELUJA
↧