 |
| Lampaita, lampaita, kymmenittäin uteliaasti meitä katselevia, kun kävelimme pellon reunaa. Kameraa ei mukana ollut ja kännykällä ei saanut zoomattua tarpeeksi, että olisi lähikuvan saanut, joten pitää tyytyä "kaukokuvaan" |
 |
| Metsän ihmeitä; iso kivikasa. Nämä kuitenkin olivat ihmisen tekemiä kivikasoja, oli nimittäin muinainen hautapaikka. |
 |
| Punainen tupa ja risuaita, sekä uinuva pihapiiri. Tähän voi itse vielä kuvitella aikuiset kahvittelemassa ja lapset juomassa raparperimehua. Pöydällä vastapoimitut luonnonkukkaset, joita tuuli hiljalleen heiluttaa. Pöydällä tietysti valkoinen, pitsireunainen liina. |
 |
| Kauniina kesäpäivänä kukaan ei halua olla sisällä, vaikka viehättävä tunnelma jatkuu sinnekin..... |
 |
| Ihan toisenlaista tunnelmaa löytyi toisaalta,pienen metsätien varrelta. Luhistumaisillaan oleva rakennus, jota melkein ei uskaltanut lähestyä sen pelossa, että seinät pettävät tai että jokin vikkelä otus vipeltäisi kohta varpaitteni päältä karkuun tunkeilijaa. |
 |
| Hiljaisuus oli kuitenkin rikkumaton ja sain rauhassa kurkistella vajan sisään. Lattia oli melkein kokonaan lahonnut, joten sisälle en uskaltautunut paikkoja tutkimaan. Vajan ympäristössä oli jos jonkinmoista harmaantunutta lautaa ja ruostunutta astiaa, sinänsä kauniita ja laudoista olisi varmaankin saanut nikkarotua vaikka kauniita kukkalaatikoita. Harmi vaan, että ei ollut ketään, jolta olisi voinut kysyä lupaa jonkin laudan pätkän ottamiseen ja sinne jäivät edelleen lahoamaan ja ruostumaan. Tällaisia "aarteita" löytyy varmasti joka puolelta ja voisikin olla hyvä idea, jos omistajat laittaisivat vaikka jonkinlaisen kyltin näihn paikkoihin, joissa annettaisiin ohikulkijoille lupa ottaa mitä haluavat. Näin tulisi tällaiset rojukasat siivottua ja ohikulkijat voisivat toteuttaa luovuuttaan laittamalla löytöjään vaikkapa omaan puutarhaansa. Pari uutta lukijaa on blogiin tullut, tervetuloa! |
