 |
| No päätin sitten minäkin tehdä hienon piparkakkutalon keittiön koristeeksi, kun niitä näkyy yksi jos toinenkin väsäävän tuosta vaan. Niin kunnianhimoinen en kuitenkaan ollut, että olisin tehnyt omat talopiirustukset, vaan ostin valmiit talon osat. Niistähän talo olisi helppo koota ja sitten käyttää luovuuttaan koko rakennelman koristeluun. |
 |
| Työkaveri teki vastaavanlaisen töissä ja helpoltahan tuo näytti, kunhan varoo polttamasta näppejään sulassa sokerissa. No nyt kun sitä osasin varoa, niin homma sujuisi kuin tanssi. |
 |
| Koristeluun olin varannut pussillisen ranskanpastilleja ja kaksi tuubia valkoista sokerikuorrutetta. |
 |
| Paistinpannu hellalle ja siihen reilu annos sokeria, joka alkoikin hetken päästä sulaa. Sekoittelin, kunnes se oli ihan tasaista. Sen jälkeen kastelin seinien kulmaosat sulaan sokeriliemeen varoen visusti polttamasta sormiani. Ensimmäiset kaksi palaa paikoilleen ja kulmakin onnistui hienosti. Pidin varmuuden vuoksi seiniä paikoillaan hetken, ennenkuin liimasin loput kaksi seinää paikoilleen. Aika hyvältä näytti vielä, mutta hiukan irvisti yhdestä kohtaa ja varovasti vääntelin kyhäelmää suoremmaksi ja melko hyväksi sen sainkin. Sitten katon kimppuun. Olin tietysti unohtanut kastaa päätyseinien yläosan sokeriliemeen ja nyt ei tietenkään kattoa saanut liimattua paikoilleen. Ei hätää, sivelin sokerilientä pensselillä paikoilleen. Se oli jo vähän kovettunut, mutta töhnän sain kuitenkin joten kuten levitettyä. Varovasti puolet katosta paikoilleen ja sama homma toisen puoliskon kanssa. Harjalla katto irvisti pahasti, mutta siirrettyä sitä ei enää saanut, niin oli kiinni liimautunut. Uskoin kuitenkin että irvistelyt jäisivät "lumen" peittoon sitten kun soma talo olisi koristeltu. Vielä täytyi kiinnittää savupiippu paikoilleen. Mikään nuohooja maailmassa ei olisi lupaa moisen savupiipun käyttämiseen antanut, niin pahasti paistoi päivä piipun saumoista. "Lumi" saisi täälläkin tehdä ihmeitä. |
 |
| Tässä valmismallissa ei ollut ollenkaan aukkoja ikkunoille, joten ne piti tehdä koristekuorrutteen avulla. Vaan se pahuksen kuorrute vaati kehonrakentajan voimia, että se tuli ulos tuubistaan. Ranskanpastillit sain kiinnitettyä hyvin samaisella tökötillä, jolla koristin koko mökin, sekä peitin arkkitehtooniset mokani. Mutta vaikka kuinka pursotin valkoista "lunta" joka puolelle, oli lopputulos surkea. Tätä en kyllä halua keittiössäni pitää näytillä viikkokausia. Istuskelin muutaman tovin tekelettäni puolelta jos toiseltakin katsellen. Ei tästä kyllä tulisi joulun somistetta kotiimme. Eikä näyttänyt paremmalta vaikka sirottelin karkeaa suolaa mökin ympärille, että olisi jouluisempaa. |
 |
| Ensin irroitin savupiipun ja maistoin kokeeksi kelpaisiko syötäväksi. Oli tämä ainakin hyvän makuista. Vielä rouhaisin palan katosta. Nyt sitä ei ainakaan enää voi pitää näytillä. Taidanpa keittää kahvit, kun on sopivasti kahvileipääkin tarjolla! |
