 |
| Sokeri! Tuo tämän päivän myrkky ja kaikkien sairauksien äiti. No ei ihan noin paha ehkä, mutta melkein. Puuttumatta sen enempää siihen mitä sokeri aikaansaa kehoissamme, haluan kertoa minkälaista on olla sokeririippuvainen. Sellaiseksi olen itseni tunnistanut jo pitkän aikaa. Minä en kuulu niihin ihmisiin, joilla joulusuklaat vanhenevat ja unohtuvat kaappeihin. En kerta kaikkiaan pysty tajuamaan sitä, että joku ei muista että kaapissa on jotain hyvää syötävää. Jos minulla on kotona jotain makeaa herkkua, niin sen olemassaolo jäytää mieltä, kunnes annan mieliteolle periksi ja syön. Ja sitten kaduttaa jälkeenpäin. Sokerinhimo on varmaan sukua alkoholiriippuvaisuudelle. Kun makean mieliteko iskee, on siitä vaikeaa päästä yli. Sanotaan, että säännölliset ateriointivälit pitävät makean syömisen kurissa, mutta ei siitä sanottavaa apua minulle ole. Hyvän aterian päälle tulee heti sellainen tunne, että joku pieni makea pala olisi nyt paikallaan. Samoin sanotaan, että jos ei anna periksi ja on ilman makeaa jonkin aikaa, niin vähitellen makean syömisen halu vähenee ja tämä pitää paikkansa. Olin kerran kokonaista kuusi kuukautta ilman sokerisia herkkuja ja makeaa ei tehnyt samalla tavalla mieli kuin normaalisti. Mutta sitten tuli taas se lankeamus. Voisinko pitää makeiskulhoa pöydällä ilman että se tyhjenee hetkessä? No en todellakaan. Ja pahinta tässä makean napostelussa on se, etten tunne syöneeni kylliksi ennen kuin tulee melkeinpä pahoinvoivaksi. Jos siinä vaiheessa makeispussin pohjalla on vielä jotain jäljellä, niin useimmiten vannon, etten vähään aikaan vilkaisekaan mihinkään makeaan ja heitän loput pussin sisällöstä roskiin. En missään nimessä säästä niitä, "koska huomenna alkaa uusi terveellisempi elämä", johon eivät tällaiset syötävät kuulu. Vaan jo useimmiten seuraavana päivänä sama makean syömisen halu palaa. Jos silloin löytyy keksipaketti, niin se on menoa se. Itsekuria ei löydy tippaakaan. Niinpä meillä ei koskaan olekaan mitään kahvileipää mahdollisten yllätysvieraiden varalle. Mitään herkkuja ei kannata ostaa kotiin, koska minä varmasti syön ne ennenkuin kukaan muu ehtii. Sellaisina päivinä kun en ole sortunut makean syömiseen olen tyytyväinen. Noita päiviä vaan saisi olla hiukan useammin. Tuttuja tuntemuksia sinulle, vai eikö ole ollenkaan vaikeata kieltäytyä, tai ainakin vähentää makeiden herkkujen popsimista? |
↧
RIIPPUVAISUUTTA
↧