Tiedän että eletään vasta helmikuuta, mutta kuitenkin oli aika pettymys nähdä maisema mökillä eilen. Kaupungissa oli KEVÄT. Lunta ei juuri näkynyt, paitsi jossain varjopaikassa, johon lunta on aikaisemmin kerätty kinoksiksi, eikä kaikki ole vielä sulanut. Muuten oli maa paljas ja näytti sellaiselta, että leskenlehdet puskevat maasta hetkellä millä hyvänsä.
Tätä ihanuutta katsellessa oltiin jo suunniteltu viikonlopuksi mökille menoa. Voitaisiin karsia vähän puustoa ja polttaa risuja rannassa.
 |
| Mielessä siinteli suunnilleen tämän tapainen näkymä. Voisi kahvitella ulkona, tuulettaa sänkyvaatteet ja matot; niin tehdä kaikenlaista mukavaa mitä keväällä tehdään kun aloitetaan mökkikausi. Vaan toisin kävi. Kotoamme on mökille vajaat 30 kilometriä. Kaupungista maaseudulle ajellessamme katselimme jo toiveikkaana paljaille pelloille, josko vaikka töyhtöhyyppiä näkyisi paikassa jossa niitä aina ensimmäiseksi keväällä näkyy. Ei näkynyt, mutta joutsenperhe kuitenkin tepasteli jo pellolla. Noin matkan puolivälissä alkoi näyttää ihan toisenlaiselta kuin kotoa lähtiessä. Tie oli liukas ja pientareet valkoisina. Ja sitä valkoisuutta näkyi yhä enemmän mitä lähemmäksi mökkiä tultiin. Kun käännyttiin isolta tieltä kylään johtavalle tielle oltiin tultu TALVEEN. Näky oli ihan uskomaton. Miten muutaman kilometrin säteellä ero voi olla näin suuri? Saavuimme mökille ja pihalla oli lunta vaikka kuinka paljon. |
 |
| Vaikka aurinko täälläkin paistoi, niin keväästä ei ollut jälkeäkään. Sinne karisivat haaveet mökille tulosta viikonloppuna. Toki täällä voisimme muuten olla, mutta suunnittelemistamme ulkohommista ei oikein tulisi mitään lumessa kahlatessa. Taidetaan jäädä kaupunkiin. Tänään minulla on työpäivä. Työvuoro alkaa seitsemältä,mutta tuo pahuksen kuu herätti minut jo joskus kolmen maissa. Sitten ei uni enää tullut. Tästä päivästä tuleekin kiireinen. Ensin töihin, sitten tukanleikkuuseen ja illalla vielä mummiduunia. OIKEIN KIVAA PÄIVÄÄ SINULLE LUKIJANI! |