Mielessä pyörii tuhat ja yksi tehtävää ja suunnitelmaa kesän varalle. Haluaisi tehdä kaiken yhtä aikaa ja sitten iskee pakokauhu, eikä osaa päättää mistä aloittaisi. Tiedän toki että olisi järkevää tehdä ensin se, mikä ei tunnu niin houkuttelevalta, mutta minä kuulun niihin jotka tekevät ensin ne mieluisimmat hommat ja sitten pitkin hampain muut pakolliset.
Nytkin mietin kesäkukkia, luonnonkivistä tehtyjä mutkittelevia polkuja mökkipihalle, rannalle ajautuneen soran tasoittamista, puiden karsimista ja vaikka mitä.
Mutta:
Miten voin selvitä tuosta kaikesta työstä? Eihän minulla ole kaivinkonetta soran siirtoon, siirtonurmea nurmikon kuoppien tilalle, isoa kuorma-autolastillista ihania nupukiviä, jotka joku ammattitaitoinen kivimies naputtelisi tukevasti paikoilleen.
Vielä puuttuu multakuorma, jonka auto kippaisi suoraan pihalle oikeaan paikkaan ja arboristi, joka kaataisi kaikki liian suuret puut pihalta ilman että ne kaatuvat rakennusten tai istutusten tai sähkölankojen päälle. Eikä minulla ole edes varaa palkata siivousfirmaa tekemään puhdasta jälkeä mökin sisällä eikä hortonomia joka laittaisi pihan istutukset kauniiseen järjestykseen.
Kuulostaa ehkä pikkuisen katkeralta, mutta tällaiset ajatukset valtaavat pääni aina noita puutarha-ohjelmia katsoessani. Miksi kaiken pitää olla aina niin valtavaa?
Vaikka toisaalta,kuka sitten viitsisi katsoa ohjelmaa, jossa lapiota yritetään saada kovaan savimaahan, josta joka toisella lapion iskulla kuuluu iloinen kilahdus lapion osuessa kiveen, eikä hommasta tule koskaan valmista?
NIIN TAI NÄIN, HYVÄÄ KESKIVIIKKOA!
(Ehkä tänään ostan pari orvokkia piristämään omaa mieltä ja sitä istuinryhmää, jonka eilen kaivoin varastosta, pesin ja asettelin saunan ikkunan alle. Hyvä minä!)