Aamuisin nimittäin on tullut tavaksi syödä ihan normaalisti aamupala sisällä ruokapöydän ääressä lehteä lukien. Sen jälkeen käväisen katsomassa oman blogin kuulumiset ja seuraamieni blogien uusien postauksien otsikkoja ja jos jotain mielenkiintoista näkyy, niin luen jutun saman tien.
Mutta sitten otamme vielä mukilliset kahvia ja astelemme kasvihuoneeseen, jonne aamuaurinko jo mukavasti paistaa. Siellä kelpaa nauttia mukillinen kahvia ja samalla tarkastella onko kylvöksiin ilmestynyt lisää pieniä vihreitä pisteitä.
Vielä ei ole liian lämmintä sisällä kasvarissa, mutta kattoluukut on jo hyvä avata (niin, ne jo aikoja sitten tilatut automaattiset avaajat EIVÄT ole vieläkään tulleet) ja ovetkin saavat jäädä auki.
Katto ja osittain seinätkin ovat keltaisen siitepölyn peitossa, mutta en vielä huuhtele sitä pois, koska sitä tuntuu tulevan vieläkin lisää. Kerran olen jo ne huuhdellut, mutta ei kestänyt kauaakaan kun jo näytti samalta. Sade tekisi hyvää luonnolle ja pinnoille.
Muutama päivä sitten ripustettiin ohuet verhot kasvihuoneen aurinkoisimmalle seinälle, kun tuntui että kasvit ihan nääntyivät auringon paisteessa. Meillä ei ole sillä puolella yhtään varjostavaa puuta ja mietitty onkin, pitäisikö jotain nopeasti kasvavaa istuttaa siihen.
J teki näppärän hyllykön terassin teossa yli jääneestä puutavarasta ja siihen mahtuukin monta ruukkua ja parvekekukkalaatikkokin sopii siihen mukavasti.
Niihin traditioihin palatakseni; näin meillä päivä aloitellaan: ensin "sisäkahvit" ja hetken päästä "ulkokahvit". Odotan vaan malttamattomana, että saan kuulla ensimmäisen kerran miten ihanasti sadepisarat ropisevat kasvihuoneen kattoon ja minä vaan istun siellä sisällä ja nautin kaikesta vihreästä.
Tähän voisin melkeinpä sanoa että "Ei sitä nuorena tietänyt miten kivaa vanhana on".
MUKAVAA UUTTA VIIKKOA NIIN NUORILLE KUIN VANHEMMILLEKIN!