 |
| Maaseudulla kirpparireissulla törmäsimme erikoiseen paikkaan. Pienehkön kylätien varrella näimme erikoisen talon pihapiireineen. Talon edessä oli parkkipaikka merkitty oikein kyltillä ja siinä sanottiin että se on vieraille, joten jonkinlaisesta nähtävyydestä on kyse. Paikan nimikin luki rakennuksen seinässä, joten etsin netistä nimen perusteella tietoa paikasta, mutta en löytänyt. |
 |
| Katselin varovasti ympärilleni etsien jotain kylttiä, jossa kerrottaisiin saako tuonne alueelle mennä, mutta mitään sellaista en nähnyt. Niinpä menin tuosta kaariportista sisälle. |
 |
| Yhtään ihmistä en missään nähnyt, mutta sitäkin enemmän kiviä mitä erikoisimmissa muodostelmissa. Tämä paikka lumosi minut täysin ja olisin voinut kierrellä siellä vaikka kuinka kauan. Mietin mitenkä kauan joltain oli kestänyt tehdä tämä kaikki. |
 |
| Tuntuu ihan uskomattomalta, että en koskaan ole kuullut puhuttavankaan tästä paikasta, vaikka sen täytyy olla yleisesti tunnettu, kun kerran vieraille oli parkkialuekin laitettu. Paikan nimen perusteella tiedän kuka sen omistaa, mutta muuten ei minulla ole mitään tietoa tuosta paikasta, joten en laita sellaista kuvaa tänne, josta selviäisi tilan nimi. |
 |
| Olisi mielenkiintoista saada tietää vähän taustatietoja tästä hienosta paikasta. Ja mistähän tuollainen määrä kiviä on tänne tuotu ja kuinka kauan paikkaa on rakennettu? |
 |
| Muutamia eläviä olentoja toki näin. Lampaat tulivat minua tervehtimään makupalan toivossa. |
 |
| Paikkaa ympäröivät vanhat punaiset rakennukset ja lukuisat kivistä tehdyt asetelmat. Tieltä kun tämän näki, niin väkisinkin uteliaisuus heräsi. |
 |
| Tässä aidassa oli portti, joka oli avoinna ja siitä astuin sisälle tähän ihmeelliseen ympäristöön. Pyydän anteeksi omistajalta, jos ei tänne olisi saanut tulla. Aika uskomattomalta tuntuu, että vaikka olemme Ahvenanmaalla asuneet jo parikymmentä vuotta, niin emme koskaan ole kuulleet tästä paikasta. |