 |
Ei. Tämä ei ole minun kutomani matto, eikä minun ottamani kuvakaan, vaan löysin sen Pinterestistä. Olen jo aiemmin kertonutkin uudesta harrastuksestani, maton kudonnasta. Yksi matto on valmistunut ja toista olen nyt aloitellut. Vaan mihin ovat unohtuneet kaikki temput, joita pitää tehdä ennen kuin varsinaiseen kutomistyöhön päästään? Olinhan muutama viikko sitten saanut opetusta niihin, mutta nyt kaikki tuntui olevan poispyyhitty muististani. Minun on erittäin vaikeaa oppia uusia asioita ja joudun toistamaan juttuja varmaan kymmeniä kertoja ennen kuin opin. Jopa niinkin yksinkertaiselta kuulostava asia, kuin loimilankojen solmiminen tietyllä tavalla, tietyssä vaiheessa, on minulle ylivoimaisen vaikealta tuntuva asia. Puhumattakaan siitä, että niiden tulee olla määrätyssä kireydessä jotta matosta tulee tasainen. Onneksi tällä kertaa kangaspuissa oli loimet jo valmiina, niin ettei minun tarvinnut tehdä kaikkea ihan alusta asti, enkä toki sitä olisi osannut itse tehdäkään. Taisinpa jopa ääneen tuumia kurssilla, että miten on joku vanha mökin mummo osannut tehdä nuo valmistelutyöt kangaspuille että on päässyt mattoa kutomaan. Se asia ei ole minulle selvinnyt vieläkään. Olen etukäteen suunnitellut mattoon tulevat värit ja raidat ja jokaisen raidan leveyden. Mitään kuvioita en uskalla edes yrittää tehdä, vaan uskon maton saavan tarpeeksi elävyyttä väreillä. Tällä kerralla en ostanut valmiita kuteita, vaan olen repinyt niitä vanhoista lakanoista ym. Nenä tukossa pölystä ja peukalot kipeinä homma on sujunut. Mattoni pääväriksi tulee tällä kertaa musta, mutta muutama kirkaskin raita siihen tulee. Eilen aloitin kutomisen ja sain valmiiksi ainoastaan parikymmentä senttiä, kun jouduin pari kertaa purkamaan työn. Huomasin myös, että musta kude ei taida riittää, joten joko minun on yritettävä hankkia sitä lisää, tai tehtävä raitojen väriin jonkinlaista muutosta. Meitä on kurssilla kaksitoista ja minun lisäkseni ainoastaan yksi toinen on aloittelija. Kaikki muut ovat kutoneet vaikka mitä ja vaikka kuinka monta vuotta ja taidokkaita kudontatöitä he näkyvät tekevänkin. Onneksi kaikki ovat auttavaisia, jos (kun) apua tarvitsee. Tulivat porukalla katsomaan miten minun kutomiseni sujuu. En tiedä mitä mielessään ajattelivat tekeleestäni, mutta ääneen ainakin kannustivat. Jokaisella kurssilaisella on avain tuonne kudontapaikkaan ja aionkin mennä tänään pariksi tunniksi kutomaan. Kiva, kun voi mennä silloin kun itselle sopii, vaikka sitten aamuyöllä, jos ei uni tule. MITÄ SINUN TÄMÄN PÄIVÄN OHJELMASSA ON? |
↧
MITEN VOI OLLA NIIN VAIKEAA?
↧