MÖKKI JA KOTI AHVENANMAALLA

Päivän parhaat hetket ovat aamulla ja illalla. Nyt kun olemme muuttaneet kesäksi mökille on ihana herätä lintujen lauluun. Se laulu saattaa tosin alkaa jo kolmelta yöllä ja ihan niin aikaisin en sentään minäkään, vaikka aika aamuvirkku olenkin, haluaisi herätä.

Aamuun kuuluu minulla ehdottomasti kiireettömästi nautittu aamupala. Aamupalani on melkein poikkeuksetta samanlainen joka aamu, eli kaksi ruisvoileipää juustolla ja kinkulla ja päälle jotain raikasta, näin kesällä kurkkua tai tomaattia. Talvella korvaan kurkun ja tomaatin usein omenalohkoilla ja se onkin tosi maukasta.
Lisäksi juon lasillisen tuoremehua ja mukillisen kahvia maidolla.
Tänä aamuna olin unohtanut ottaa leipää sulamaan pakasteesta ja leipälaatikossa oli vain yksi leipäviipale, joten söin lisäksi luonnonjugurttia, mustikoilla, myslillä ja kanelilla höystettynä. Aika hyvää oli tämäkin, vaikka poikkesikin vähän rutiiniaamupalastani.

Lisäksi aamupalatuokiooni (tai ei se mikään tuokio ole, kun siihen saattaa mennä tuntikin) kuuluu ehdottomasti sanomalehden lukua. Ei mitään aamuteeveetä tai tietokoneita, vaan oikein vanhan ajan paperinen päivälehti. Vanhoina turkulaisina olemme tottuneet siihen että paikallinen lehti tulee aamuyöllä ja se luetaan aamupalalla. Nyt kun asumme täällä saamme paikallislehden melkein aina ennen töihin menoa, mutta se tuttu turkulaislehti tulee vasta päiväpostin mukana ja sen luemme aina vasta seuraavan päivän aamupalalla.
Joten ihan päivän tuoreita uutisia emme siitä lue, mutta eihän se haittaa.
Tänään, kun edessä oli aikainen aamuvuoro töissä, oli ihanaa ajella halki maaseutumaisemien heräileviä kyliä katsellen.

Päivä töissä oli melko tavallinen, eli työntäyteinen ja hiostava. Nautin kuitenkin ajatuksesta, että TÄMÄ ON VIIMEINEN KESÄ kun olen työelämässä. Ensi vuonna minun ei tarvitse tuskailla töiden paljouden kanssa, eikä ihmetellä esimerkiksi sitä, että eikö nykyisin hoitoalan koulutuksissa opeteta edes alkeita siitä, miten sänky pedataan. Enkä nyt tarkoita sitä, että päiväpeiton pitäisi olla viivasuorassa, vaan että edes asukkaan auttamisen jälkeen luotaisiin jonkinlainen yleissilmäys huoneeseen; että ei jätettäisi huonetta siihen kuntoon kuin se yön jäljiltä voi olla! Aina ei haluaisi olla "se vanha kalkkis" joka huomauttaa pikkuasioista, kun ne ovat kuitenkin asukkaiden viihtyvyyden kannalta aika tärkeitä juttuja.

Oli miten oli, päättyihän se työpäivä tänäänkin ja edessä oli kotimatka ruokakaupan kautta. Ilma oli mitä kaunein. Vähän oli ruuhkaa asfalttitöiden vuoksi, mutta eihän täällä mitään tuntien jonotuksia ole koskaan. Kohta saavuttiin kylään jossa mökkipostilaatikkomme on ja posti oli tullut laatikkoon tänäänkin. Eikä yhtään laskua, vaan se paikallislehti ja turkulaislehti, jotka molemmat luetaan huomenna aamulla.
Hetken ihailimme suloista parin viikon ikäistä varsaa, joka häntäänsä iloisesti heiluttaen seisoi pitkillä jaloillaan emonsa vieressä. Joka vuosi tuntuu kylässä olevan ainakin yksi varsa.

Ruokailimme terassilla ja missään ei ruoka maistu yhtä hyvältä kuin ulkoilmassa.

Ruokailun jälkeen tein kierroksen pihalla ja totesin, että kukat ja muutamat pensaatkin ovat kastelun tarpeessa, sen verran nuokkuivat. Kunhan kuumin auringonpaiste on ohi saavat vettä. Amppelimansikassa näkyy aika paljon raakileita, sireenipensaan kukat ovat vielä kauniita, pihlaja kukkii suurine valkoisine kukkaterttuineen, yrtit kasvavat ja kesäkukat näyttävät viihtyvän laatikoissaan.

Huomenna vuorossa on iltavuoro ja J lentää pohjoiseen lapsenlapsia hakemaan. Lauantaina he saapuvat tänne.
Kyllä on niin, että nyt kun meillä on mahdollisuua asua täällä mökillä aikaisesta keväästä syksyyn, tuntuu jo nyt siltä, kuin kesää olisi ollut jo vaikka miten pitkään ja kuitenkin vasta pieni osa kesästä on mennyt. Edessä on vielä monen monta ihanaa kesäistä viikkoa. Ja kuukauden päästä alkaa kesäloma!

Ajelin "lempitietäni" töistä mökille. Se ei ole lyhyin, eikä varsinkaan nopein tie mökille, mutta ajan usein tätä kautta kauniiden maisemien vuoksi. Siinä ehtii rauhoittua hektisen työpäivän kiireistä kun ajelee kiemurtelevaa tietä ihaillen tienvierustojen kauniita kukkia. Liikaa niitä ei parane kuitenkaan ihailla, ettei aja ojaan.

Nämäkin keltaiset kukkaset, joiden nimeä en edes tiedä, luokitellaan varmaankin rikkaruohoiksi, mutta kirkkaan keltainen matto reunustamassa tietä on kyllä hieno näky.

Tien toisella puolella kukkivat valkoiset ja keltaiset kukat. Ohi ajoi monia autoja ja minulle tuli mieleen sellainen ajatus, että kun autoilijat näkivät minun pysäyttäneen auton ja kävelevän tien viertä maahan katsellen, he varmaan luulivan minun ajaneen jonkin eläimen yli. Onneksi kukaan ei sentään pysähtynyt. Luonnon kukat ovat vaatimattomia ja ehkä juuri siksi niin kauniita. Harmi vaan, etteivät ne maljakossa kauaa kestä.

Nämä valkoiset, suloiset kukat olivat minulle ennen näkemättömiä.

Pinkin väriset tervakukat olisivat kauniita suurena kimppuna, mutta en ole varmaan koskaan niitä kuitenkaan poiminut.

Erilaiset heinät ovat myös kauniita, kun niitä pysähtyy katselemaan tarkemmin. Lapsena meillä oli tapana katsella lainehtivaa heinä-tai viljapeltoa ja kuvitella sen olevan meri, niin oikealta vedeltä se tuulessa näytti kun sitä kauempaa katseli.

Ihania näkymiä luonto nyt meille tarjoilee. Muistetaan nauttia siitä ja yritetään olla vähemmän kiireisiä, mikä ei aina ole ihan helppoa!
Viikon päästä juhannus on jo aika lähellä.

IHANAA ILTAA LUKIJOILLE!

Tänään on ollut viikon ainoa vapaapäivä. Paljon olen ehtinyt kuitenkin tehdä. Aamulla kaupungilla asioiden toimittelua, käynti kotona lisää vaatteita hakemassa, hiukan hiusten leikkausta kampaajalla. Leikkaus rajoittui vain niskahiuksiin, koska olen kasvattamassa tukkaa mikropituudesta vähän pidemmäksi.
Poikkesin myös kesäkukkaostoksille. Saaliiksi tuli yksi pelargoni saunan terassin pöydälle ja amppelikukka sisääntulo-oven viereen.
Ruokakaupassa käynnin jälkeen mökillä ruohon leikkuuta ja pyykkäystä. Eli tavallista arjen touhua.
Sisustustakin olen harrastanut tänään. Sain lapsenlapsilta äitienpäivänä itse tehdyn kortin. Kortissa on niin iloisen kauniit värit, että halusin tehdä siitä taulun.

Ostin mustat kehykset ja mielestäni kuva värikkyydessään sopiikin oikein hyvin tummiin kehyksiin. Ripustin taulun vierashuoneen seinälle äskettäin maalatun ja tuunatun mustan lipaston päälle. Joskus kirpparilta hankittu tuikkulyhty tuli myös osaksi asetelmaa.

Vielä täällä on rauhallista, kun yksin täällä mökillä olen. J on noin tunti sitten astunut Rovaniemellä junaan kolmen lapsenlapsen kanssa. Nukkuvat junassa yön ja aamulla juna saapuu perille Turun satamaan. Junasta muutaman sadan metrin matka laivaan ja perille tänne saapuvat huomenna iltapäivällä. Silloin minä olen iltavuorossa töissä, mutta työvuoron jälkeen tapaan pitkästä aikaa nuo kolme vanhinta lapsenlasta. He viettävät täällä meidän luonamme pari viikkoa, joten nyt pitää keksiä mukavaa tekemistä. Ainakin tivoli tuli tänään kaupunkiin ja voi olla että sinne mennäänkin käymään. Piknikkiä on myös suunniteltu, jos vain ilmat sallivat sen toteuttamisen. Tänään on ollut aurinkoista, mutta tuuli on kova. Hetki sitten merellä meni iso laiva ja aallot olivat aika suuret kun se puski niitä vastaan.

Nyt toivotan mukavaa viikonloppua kaikille!

Aurinkoista maanantaita!
Juhannusviikolla jo ollaan, lämpöä vaan kaivattaisiin enemmän, ainakin täällä kun tuuli on taas tosi navakka ja kylmä.
Nyt suunnittelemme päivän ohjelmaa, joten ei tällä kertaa tämän enempää.

Blogi on saanut taas muutaman uuden lukijankin. Tervetuloa!

KRISSE

Koleaa, koleaa taas tänäänkin.
Lapsenlapset innostuivat rakentelemaan legoilla ja niinpä minä ryhdyin vähän askartelemaan sillä aikaa.

Ostin joskus kirpputorilta vanhan, kulahtaneen, pienen lampunvarjostimen. Sen kangas oli jo huono ja ajattelin, että siitä voisi uudelleen päällystämällä saada kivan varjostimen.
En koskaan kuitenkaan toteuttanut tuota suunnitelmaa ja niinpä nyt kun minulla oli sopivasti kangaspaloja varastossa, keksin tehdä niistä koristeen terassin pöydän yläpuolelle.

Minulla oli tavallista valkoista lakanakangasta, vanhaa pitsin näköistä kangasta, valkoista harsokangasta ja pinkki huivin puolikas, joista rupesin solmimaan kyseistä vempelettä. Leikkasin vain suikaleita kankaista ja solmin ne varjostinkehikkoon. En huolitellut suikaleiden reunoja mitenkään.

Muistuttaa vähän vappuhuiskua kun tuuli sitä heiluttelee.

Jos suikaleet likaantuvat, taikka rispaantuvat, niin uusia on aina helppo lisätä.

Tästä tulikin meidän juhannus-ja kesäkoriste terassille.

Mukavaa tiistaipäivän jatkoa kaikille!

Olemme viettäneet tapahtumarikkaan päivän tänään. Ajoimme Bomarsundin linnoituksen raunioille taas kerran. Paikka on meille erittäin tuttu ja olemme siellä käyneet lukemattomia kertoja. Mutta tällä puolella tietä jossa tänään kävimme en ainakaan minä olekaan aikaisemmin käynyt. Linnoituksen rauniot ulottuvat maantien molemmille puolille, pitkälti ylös kukkuloille, jossa ampumatornit ovat sijainneet. Nyt emme menneet ollenkaan ylös mäkiä, vaan kävelimme tasaisemmassa maastossa.

Linnoituksesta on jäljellä ainoastaan muurin osia, mutta niistä pystyy kyllä hahmottamaan sen, miten suuresta rakennuksesta on ollut kyse.

Raunioita ympäröi melkeinpä joka puolelta meri ja näkymät ovat mahtavan hienot ja ampumatornien puolella jylhät kalliot viettävät kohtisuorina mereen.

Kasvillisuus oli rehevää molemmilla puolilla tietä, jota kuljimme.

Koska lampaat laiduntavat kyseisellä alueella, olivat veräjät tarpeen.

Tämä idyllinen näky kohtasi meidät tien varrella. Juhannusruusut olivat täydessä kukassa ja tuoksu oli huumaavaa. Ei taida kukaan asua tuossa mökissä enää.

Rannan puolella näkyi toinen punainen mökki, joka on museoviraston käytössä. Tämä olisi aivan ihana kesämökkinä.

Lennä, lennä leppäkerttu.......

Illan päätteeksi ajoimme vielä Lemströmin kanavalle, jossa näkyi kaksi purjevenettä odottavan sillan avaamista, että pääsevät ajamaan kanavan läpi.

Olimme juuri sopivasti paikalla ja näimme kuinka osa sillasta siirtyi syrjään ja purjeveneet pääsivät läpi kanavasta.

Mökkitietä ajaessamme pysähdyimme vielä ihailemaan muutaman viikon ikäistä söpöä varsaa, joka uteliaana katseli emonsa vieressä meitä, mutta ei harmiksemme tullut lähemmäksi. Olemme nähneet sen jo juoksevan riehakkaasti ja uskaltautuvan kauemmaksikin emostaan, mutta nyt oli aika rauhallinen.

Kävimme alkuillasta kahvilla ja jätskillä tyttären luona ja vilinä oli aikamoinen, kun kaikki viisi lastenlasta oli paikalla. Jätski maistui kaikille ja pienin nuoli lautasenkin niin puhtaaksi, että jäätelöä oli nenänpäässäkin.

Huomenna pitääkin jo tehdä juhannuksen ruokaostokset ja tehdä pientä siivousta. Meillä ei kuitenkaan tehdä sellaista perusteellista juhannussiivousta kuin entisaikaan tehtiin, niin että koko huusholli pestiin lattiasta kattoon, vaan tyydytään ihan normaaliin imurointiin ja pölyjen pyyhkimiseen. Matot pestään vasta tuonnempana, kunhan nämä epävakaiset ilmat toivottavasti loppuvat. Juhannuskoivut toki haetaan aattona mökkiä koristamaan.

Huomasin muuten, että 500:s postaus tuli tehtyä eilen, joten tämä oli sitten viidessadasensimmäinen!

Pihan ruusupensas kukkii oikeastaan ensi kertaa kunnolla. Se sai vähän huonon alun kun istutin sen varjoiseen paikkaan ensin, muutama vuosi sitten. Vasta nyt uudessa paikassaan se tuntuu päässeen kunnolla kasvuun ja on innostunut kukkimaan tosissaan.

Otin maljakkoon muutaman oksan ja kukkien tuoksu onkin aivan hurmaava. Sopivasti juhannukseksi on myös aloittanut kukintansa pikkuinen juhannusruusu, mutta siitä en vielä raaskinut kukkia taittaa, vaan saavat kaunistaa pihaa. Sade ja tuuli ovat hiukan pahoinpidelleet kukkia ja muutamista kukista on terälehtiä varissut aika paljonkin. Onneksi uusia nuppuja aukeaa koko ajan.

Tämä ruusu on nimeltään Tarhakurtturuusu ja se kuuluu Rosa Rugosa-kurtturuusuryhmään. Kukat ovat kerratut, pinkin väriset.

Näiden tuoksuvien ruusujen kera haluan toivottaa kaikille lukijoille OIKEIN HYVÄÄ JUHANNUSTA!

Eilen juhannusaattona oli sen verran lämmintä tuulensuojassa, että voitiin syödä ulkona. Tänään oli kuitenkin niin koleata ja tuulista, ettei ulkona syömistä edes ajateltu. Muutenkaan ei kovin paljon ulkonaolo houkutellut ja iltapäivällä pakattiinkin kimpsut ja kampsut autoon ja lähdettiin ajelulle.

Matkan varrella nähtiin muutamia juhannussalkoja. Melkein joka kylässä, tai ainakin vähän isommissa, on oma juhannussalko. Koristelut vaihtelevat jonkin verran, mutta kauniita ne kuitenkin ovat kaikki. Kylän väki on pitkin kevättä valmistellut värikkäät kruunut. Joka vuodeksi pitää tehdä uudet, koska salko pidetään pystyssä koko vuoden ja koristeet , jos eivät kokonaan irtoa, niin ainakin haalistuvat tai rikkoontuvat tuulessa ja tuiskussa.

Tässä kuvaamassani salossa on erityisen hienot purjelaivat ja ahvenanmaan lippu ylhäällä. Tuoreet lehdet kiinnitetään talkoovoimin juhannusaaton aamuna, samoin kaikki muut koristeet. Iltapäivällä, tai illalla salko nostetaan pystyyn monen miehen voimin.

Kauniita ovat myös salossa säännöllisin välimatkoin olevat kukkakranssit.

Itse en ole koskaan ollut mukana tällaista salkoa koristamassa, mutta voin kuvitella sen suuren työmäärän joka tällaisen hienon taideteoksen aikaan saamiseen tarvitaan.

Näin saa juhannussalko seistä kylän keskeisellä paikalla seuraavan vuoden juhannukseen asti. Nyt juhannuspäivänä ei muita ollut salon lähettyvillä, mutta eilen salkoa pystytettäessä on siellä ollut paljon kyläläisiä. Musiikkia ja piirileikkejä on varmaankin myös ollut ohjelmassa ja makkaran paistoa ym. tarjoilua.

Hieno perinne tämä saaristolaisille tuttu tapa, jota me muutkin saamme ihailla.

Vielä suuri kiitos teille, jotka ilahdutatte minua jättämällä kommenttinne postauksiini. Se tuntuu tosi mukavalta!!!!

Monen päivän sisälläolon jälkeen oli ihan pakko lähteä kävelylenkille aurinkoiseen luontoon. Koska kello oli jo ehtinyt puolenpäivään päätin yhdistää kävelylenkin ja postin haun.

Tie joka johtaa mökillemme ei ole leveydellä pilattu, mutta onneksi siihen on pystytty rakentamaan muutamia leveämpiä kohtia joissa kaksi autoa pystyy juuri ja juuri sivuuttamaan toisensa. Toivon joka kerta täällä ajaessani etten kohtaa toista autoa.

Kävellessäni satuin katsahtamaan oikealla hetkellä taivaalle ja siellähän liitelikin merikotka. Ne eivät olekaan kovin harvinainen näky täällä ja niitä saattaa nähdä useammankin yhtä aikaa. Tietenkään minulla ei ollut kauko-objektiivia mukana ja kotkasta tuli vain pieni musta piste kuvaan.

Aika monet tienvarren luonnon kukista ovat jo kukkimisensa lopettaneet, mutta päivänkakkarat ovat parhaimmillaan juuri nyt.

Varsalla taisi olla päiväunien aika.

Meiltä taitaa olla kylälle noin kaksi ja puoli kilometriä ja tämä näkymä kohtaa meidät aina kun tulemme kylään.

Maatilalla, jonka tilusten halki tie kulkee on sekä lehmiä että hevosia.

Ja kylän keskellä tietysti juhannussalko, niin kuin asiaan kuuluu.

Tässä rivistössä on meidänkin postilaatikkomme ja kurkkaan sinne ja näen että posti on tullut. Olen kuitenkin päässyt kävelyn ja kuvaamisen makuun ja niinpä annan postin vielä jäädä laatikkoon ja jatkan kävelyä eteenpäin.

Villiruusut kukkivat. Näitähän pidetään lähes ei -toivottuina kasveina paikoitellen, kun ne ovat vallanneet liian suuria alueita, mutta tässä näkyy vain tämä yksi pensas ja mielestäni se on todella paikallaan ja sopii maisemaan tuoden saaristolaista tuntua.

Bussipysäkkikin kylässämme on, mutta nykyään siinä pysähtyy vain koulubussi.

Punamullalla maalattuja mökkejä näkyy siellä täällä.

Postilaatikkoja moneen makuun ja tarpeeseen. Välillä ajattelen, että mekin tarvitsisimme tuollaisen suuremman laatikon. Jos olemme poissa muutamana päivän, niin minä pelkään aina, että postilaatikko täyttyy sillä aikaa, meillä kun on vain sellainen tavallinen laatikko. Niin ei ole kuitenkaan onneksi koskaan käynyt. Kaupunkikodissa laatikon täyttymisen pelkoa ei olekaan, kun asumme kerrostalossa ja posti tulee eteisen lattialle.

Nyt olen tehnyt kierroksen kylässä ja palannut oman postilaatikkomme luokse. Otan pari lehteä sieltä ja ilokseni huomaan, ettei yhtään laskua tullut tänään. Jatkan samaa reittiä takaisin mökille kuin tulinkin. Moikkaan naapureille tavatessani heidät mökkitiellä.

Tuntuu hyvältä palata omalle pihalle kävelylenkin jälkeen ja mietin miksei tuollaisia juttuja tule tehtyä useammin.
Saunan terassille paistaa aurinko ja kohta taitaa olla käyttöä kukkapurkin viereen jääneelle lasten snorkkelillekin.

Toivottavasti teillekin paistaa aurinko tänään!

Oikein mukavaa perjantai-aamua!
Ja kaunista sellaista. Aurinko paistaa ja lämpötilakin on nousussa. Mikäs sen parempaa kun viikonloppukin on käsillä. Yksi iltavuoro töissä vielä pakerrettava ja sitten vapaata yhdeksän päivää.
Amppelimansikka kukkii ja kypsiä marjojakin alkaa jo näkyä. Vielä ei olla yhtäkään maistettu, mutta kohta saadaan nauttia ensimmäiset.

Vaikkei yhtäkään marjaa tulisi, niin itse kukkanenkin on niin kaunis, että päihittää monet kesäkukka-amppelit ja väriltään sopii hyvin yhteen terassin laatikoissa olevien petunioiden kanssa; ovat nimittäin melkoisen samasta värimaailmasta.

Muutamat lehdet ovat kellastuneet. En tiedä mistä johtuu. Onko kasteltu liikaa/liian vähän, vai onko kylmyys saanut tämän aikaan, vaiko kenties auringon valon vähäisyys?

Keväällä kylvämäni yrtit viihtyvät hyvin ja niitä on jo käytetty ruokiin ja salaatteihin useamman kerran. Alun perin kylvin kuutta eri yrttiä, mutta yksi epäonnistui heti alkuunsa, kun yritin siirtää sitä isompaan multatilaan ja se hajosi käsiin. Hennot taimen alut eivät kestäneet käsittelyäni. Basilika ei myöskään ole kasvanut ja lehdissäkin tuntuu olevan jotain vikaa kun kellastuvat ja kipristyvät. Mutta persilja ja korianteri suorastaan rehottavat ja sitruunamelissa ja oregano kasvavat myös hyvin. Aika kivaa kun voi ruokien maustamiseen hakea yrttejä omasta laatikosta.

Punaiset marjat odottavat poimijaansa. Aika paljon satoa tuntuu näin pieneltä alalta tulevan. Syksyllä aion istuttaa mansikan kukkapenkkiin talvehtimaan ja toivottavasti se säilyy siinä hengissä, että voin taas ensi vuonna sen laittaa amppeliin satoa tuottamaan. Pitäisi olla mahdollista saada se näin talvehtimaan; niin olen lukenut kokeneempien viljelijöiden blogeista.

Edellisessä postauksessa kerroin mökkitiemme kapeudesta ja siitä kuinka aina sitä pitkin ajaessani toivon ettei olisi vastaantulijoita. Eilen halusi J vihdoin laskea veneen vesille. Venettä ei voi meidän omasta rannasta laittaa vesille, kun se pitää ajaa trailerin päällä rantaan ja laskea siitä veteen. Meidän rannassa se ei onnistu, vaan vene pitää aina laskea vesille muutaman kilometrin päässä olevasta rannasta. Niinpä ajoimme kyseiseen paikkaan ja J laski veneen vesille ja minun tehtäväkseni jäi ajaa sitten tyhjä traileri takaisin mökille, koska J lähti ajamaan venettä omaan rantaan.
Suoraan eteenpäin ajohan ei tuota mitään vaikeuksia, mutta koko ajan kävi mielessä ajatus, että mitä jos joku tulee mökkitiellä vastaan. En osaa ollenkaan pakittaa perävaunun tai vastaavan kanssa ja niinpä toivoin vaan parasta, eli ettei vastaantulijoita tulisi. En ehtinyt ajaa kuin muutaman kymmenen metriä , kun jo auto tuli vastaan. Kaikeksi onneksi olin juuri sellaisessa kohtaa tietä, jossa pääsin ajamaan levennykselle ja toinen auto pääsi sivuuttamaan minut. Luulivat varmaan minun olevan kovinkin taitava ja kokenut perävaunun kuljettaja kun niin näppärästi ajoin syrjään tieltä ja annoin heille tilaa. Pääsin siitä sitten itsekin jatkamaan matkaa ilman että olisi tarvinnut peruuttaa ja hyvä niin, koska siitä ei olisikaan tullut mitään. Muita vastaantulijoita ei onneksi ollut tällä kertaa.
Ihailla täytyy kaikkia rekkojen ja asuntovaunujen kanssa teillä matkailevia, niin taitavia ovat.

Tällaista tänään, huomenna jotain muuta!

Kärhö on kauneimmillaan juuri nyt. Kukat ovat suuria ja niitä on toistakymmentä. Kovin kauaa ne eivät kestä, joten nyt on syytä nauttia niiden kauneudesta.

Kärhömme on hankittu vuonna 2009 ja joka vuosi se kukkii runsaasti. Se on nimeltään Nelly Moser ja kuuluu loistokärhöihin. Viihtyy aurinkoisessa tai puolivarjoisessa paikassa, lämpimässä, paksumultaisessa ,ravinteikkaassa kasvupaikassa. Meillä se on aurinkoisessa, mutta melkoisen tuulisessa paikassa, terassin seinää vasten.

Nuppujen määrästä päätellen luvassa on vielä aika monta kukkaa, joten toivottavasti kukinnasta saadaan vielä nauttia pitkään.

Kukat näkyvät terassin ikkunan läpi myös ruokailupaikkaamme. Kärhön kasvupaikan tuulisuudesta kertoo sekin, että aikoinaan seinämä jota pitkin kärhö kiipeää, rakennettiin antamaan tuolensuojaa erittäin tuuliselle terassille. Nyt onkin tuulelta suojassa mukavaa ruokailla terassilla ja nauttia merinäkymästä. Terassin ikkunat on aikoinaan ostettu kierrätyskeskuksesta ja ovat tehneet tehtävänsä mainiosti.

Tänään on touhuttu pihalla ja rannassa. Rannassa on alkanut kasvaa kaislaa ja niitä ei haluttaisi lisää. Yritimme kitkeä niitä juurineen, mutta se osoittautui liian työlääksi tehtäväksi ja niinpä leikkasimme ne puutarhasaksilla poikki aivan maarajasta. Näin saimme ainakin hetkellisesti rantaviivan siistittyä. Vedessä niitä ei olekaan ollenkaan. Mahtaisiko niiden leviämiseen riittää jos ne pari kertaa vuodessa niittää, vai tuleeko niitä siitä huolimatta aina lisää juurien kautta? Jos joku osaa tähän vastata, niin tänne saa kommentoida.
Nyt alkaa näyttää ulkona vähän siltä kuin olisi tulossa sade. Huomenna on täällä, kuten muuallakin Suomessa "Avoimet puutarhat" ja aikomuksenamme on käydä niissä neljässä kohteessa jotka täällä ahvenanmaalla ovat mukana tässä tapahtumassa. Toivoa sopii, ettei sade estä näitä käyntejä. Kiva olisi päästä käymään näissä kohteissa jos mahdollisesti sieltä saisi vaikka ideoita omaan mökkipihaan. Pidetään peukkuja, että sade tulisi yöllä ja päivällä paistaisi.

Aamupäivällä näytti siltä, ettei suunnitelmastamme käydä katsomassa ainakin yhtä "Avoimet puutarhat"- tapahtumaan osallistuvaa puutarhaa tule mitään, kun sadetta tuli taivaan täydeltä. Iltapäivällä sää kuitenkin poutaantui ja aurinkokin pilkisti välillä pilvien raosta ja niinpä ajoimme Lemlandiin, BRITT-MARI ja CLAS ROSENBLADIN ihanaa puutarhaa katsomaan.

Paikalla oli jo monia muitakin ja huomasin että siellä täällä näpättiin valokuvia, joten minäkin uskaltauduin ihan avoimesti kuvaamaan kaunista puutarhaa. Puutarha on japanilaistyylinen ja maasto erittäin vaihtelevaa.

Puutarhaan sisään tullessa ensimmäiseksi huomion kiinnittävät mahtavat punaista graniittia olevat kalliot, jotka on otettu luontevasti osaksi puutarhaa. Tässä sammakko pitää sadetta rauhallisessa nurkassa.

Osa käytävistä on päällystetty kivetyksellä, mutta osa on hiekkapäällysteisiä. Nurmikkoa ei paljon ole, vaan erilaisia maanpeittokasveja on paljon, samoin varjossa viihtyviä, kuten kuunliljoja, joita oli varmaan kymmeniä eri lajeja. Rehevää, vihreää, kaunista näki minne vaan katseensa käänsi. Puutarhassa onkin aika paljon varjoisia paikkoja, koska pensaita ja pieniä puita on paljon. Kasvit oli osattu valita kuitenkin niin, että kaikki näyttivät viihtyvän hienosti kasvupaikoissaan.

Puutarha oli rinteessä joka viettää mereen. Kulkiessa istutusten keskellä kulkevia polkuja pitkin oli aina jotain mielenkiintoista katseltavaa ja puutarha olikin jaettu "huoneisiin", niin kuin puutarhaoppaissa neuvotaan, eli ettei kaikkea näe heti yhdellä silmäyksellä, vaan aina avautuu uusia, jänniä näkymiä kun kiertelee ympäriinsä.

Erilaisia havukasveja oli siellä täällä, niinkuin japanilaishenkeen sopiikin. Sora ja erilaiset isommat kivet muodostavat hienon taustan vihreälle pikku puulle.

Tämän bambumajan suojissa on varmaan ihana vilvoitella kuumana kesäpäivänä. Takana näkyy pilkahdus merestä.

Lummelampikin pihalta löytyi. Vielä eivät lumpeet kuitenkaan kukkineet.

Yksi viehättävimpiä istuskelupaikkoja oli tämä keinu. Takana punainen kallio, ja alustana saman sävyinen kivipäällyste. Karua, mutta ehkä juuri siksi niin kaunista!

Pieni silta johti puron yli ja ihana veden solina kuului rauhoittavana taustalla.

Grillauspaikka oli rakennettu tontin parhaalle näköalapaikalle, kalliolle, ihan rantaan. Taustalla näkyy Maarianhaminan kaupunkia.

Viehättäviä yksityiskohtia oli joka puolella. Tämän tapaisen rakennelman haluaisin omalle mökille toivottamaan tulijat tervetulleiksi! (pikku vihje J:lle ;)

Tätä perennapenkkiä reunusti kiva risuaita, joka hiukan näkyy taka-alalla.

Pieniä patsaita näkyi siellä täällä. Tässä kaksi mustaa kissaa havuistutusten keskellä.

Kukkivia kasveja ei ollut paljoa. Tässä herttainen Posliinirikko, jos oikein tunnistan. Se onkin kasvanut melkoisen suureksi, ainakin kun vertaan sitä omalla pihallani kituvaan yksilöön.

Hienoja mietiskelypaikkoja oli useita. Koko puutarha oli ympäröity verkkoaidalla, luultavasti jotta pystytään estämään kauriiden vierailut.

Tässä myös ihana vesiaihe.

Tämä alue oli vielä keskeneräinen, mutta jo nyt näytti hienolta. Mustan aidan kanssa sävy sävyyn tuleva kasvihuone/huvimaja oli vielä ihan tyhjä.

Pois lähtiessä näimme vielä kokoelman hienosti ruostuneita esineitä.

Kaunis oli tämä puutarha; kyllä kannatti tulla käymään. Tämän lisäksi oli tapahtumapäivänä vielä kolme puutarhaa avoimina kävijöille, mutta niissä emme kuitenkaan nyt käyneet. Tapahtumahan järjestetään joka vuosi, joten ehkä ensi vuonna poikkeamme johonkin toiseen puutarhaan.

Eilen herättiin sumuiseen aamuun ja vettäkin ripsutteli hiljalleen. Oli varattu autopaikka aamulaivasta ja niinpä seilattiin Rosellalla Ruotsin puolelle, suuntana Täby ja mahdollisesti Norrtälje. Aikomuksena oli ostaa J:lle harrastuksessa tarvittavat kengät, mutta niitäpä ei ollutkaan saatavilla juuri kyseisten paikkakuntien urheilukaupoista.
No, sisustuspuoteja kyllä löytyi ja kauaa ei tarvinnut kierrellä kun silmiini osuivat nämä ihanat tyynyt. Sattui niin mukavasti vielä, että ne olivat nyt myynnissä puoleen hintaan.

Materiaali näyttää ihan pellavalta, mutta on puuvillaa. Juuri sopivan rentoa tyyliä ja värit aivan nappiin minun makuuni. Niitä taisi olla neljää eri pastelliväriä. Valitsin beigen ja rosan väriset.

Tarjolla oli myös samasta kankaasta pöytäliinoja ja niitä lähti mukaan kaksi kappaletta; kaitaliinat sekä sohvapöydälle, että ruokapöydälle.

Tyynyistä saa helposti päälliset pesuun, , avataan vain nauhat. Jos ei halua rusetin kuvaa poskeen sohvalla maatessa, voi tyynyn kääntää toisin päin ja niin on sileä puoli ylöspäin. Käytännöllistä.

Tyynyt sopivat niin beigen , kuin tumman harmaan sohvan väreihin. Olisi tietysti voinut ostaa tyynyt molempiin sohviin, mutta kohta alkaa tuntua siltä että mökin tyynykiintiö on täynnä, pitäähän niille entisillekin tyynyille löytää säilytyspaikka. Vierashuoneeseen taitaa sopia vielä kaksi.
Kenkiä ei tällä reissulla löytynyt.

Nyt paistaa aurinko ja lähdenkin ruohon leikkuuseen!

Ai niin, melkein unohtui kertoa, että ostettiinhan me muutakin; saksalaiskaupasta kaksi kassillista ruokatavaraa, eikä maksanut melkein mitään! Koska tulet Ahvenanmaalle LIDL?

MUKAVAA PÄIVÄN JATKOA!

Kun antaa pahalle pikkusormen se vie koko käden. Näinhän sitä sanotaan. Kaikki alkoi nurmikon leikkauksesta. Se ei ihmeekseni ollut kasvanut niin paljoa kuin yleensä tähän aikaan kesästä. Leikkaessani nurmikon reunaa kukkapenkin vieressä, rupesi harmittamaan kun heinä suorastaan roikkui nurmikon päällä. Viiruhelpi on harmittavan kova leviämään ja niinpä se on meilläkin kohta vallannut puolet kukkapenkistä. Lapio käteen ja kaivamaan heiniä ylös maasta. Sainkin joitakin mättäitä poistettua, mutta riittävästi on kuitenkin jäljellä.

Lisäksi leikkasin saksilla aikamoisen määrän. Nyt onkin helpompi kaivaa lapiolla liiat heinät pois kun pitkät varret eivät ole tiellä.

Heinän vieressä kasvava pensas sai myös käsittelyn saksilla ja tein siitä pallomaisen. Tämä kyseinen pensas sai alkunsa siitä kun tyttäreltä jäi yksi aitataimi ylitse aidanteen istutuksesta ja minä toin sen mökille ja tökkäsin maahan ajatellen, että katsotaan jos se vaikka selviäisi hengissä kukkapenkissämme. Kuvan vasemmassa reunassa näkyy osa Keijuangervosta ja myös sitä leikkasin runsaalla kädellä.

Ruukkuun viime vuonna istuttamani heinä kukkii, mutta ei onneksi pääse leviämään ruukusta mihinkään.

Kivikkoryhmästä otin pari mehitähteä ja istutin ruukkuun. Ruukun laitoin ulkotulien alustaksi tarkoitettuun telineeseen ja niin se nousee vähän kukkien yläpuolelle ja näkyy paremmin.

Uusiokäytössä on myös vanhaan grilliin kuulunut verkkosuojus. Laitoin sen komeanmaksaruohon ympärille, mutta tarkemmin kukkamaata tutkiessani huomasin että poimulehdet tarvitsisivat jonkinlaista tukea ja ehkäpä tämä olisi juuri sopiva niille. Pitääpä yrittää sovitella sitä niiden ympärille.

Samaisesta vanhasta grillistä on osa kesäkukkien kasvupaikkana. Siitä voit katsoa postauksen TÄÄLTÄ (klikkaa).
Orvokit jotka olivat kukkamaassa olivat jo ränsistyneet ja kukat olivat tosi pieniä, joten ne saivat lähteä kompostiin. Tänään pitäisi käydä taimimyymälässä katsomassa jos sieltä löytyisi jotain täytettä kivikkoryhmään.
Aurinko paistaa ainakin vielä, vaikka täksi päiväksi oli povattu sadetta. Hyvä niin!

Täältä Ahvenanmaalta löytyy viehättäviä käyntikohteita, kuten pääasiassa keramiikkatuotteita myyvä JUDYS HANTVERK & INREDNING, jonka fb-sivulle pääset tästä (klikkaa). Tämä Judy Kuitusen valmistamia keramiikka-astioita myyvä, vanhaan teurastamoon sisustettu myymälä sijaitsee Jomalan kunnan, Gölbyn kylässä. Sisäänkäynnin kauniit vanhat maitotongat orvokkeineen toivottavat kävijän tervetulleeksi.

Kaunista löytyy sisäpuoleltakin hyllykaupalla: kuppeja, maljakoita, mukeja, lautasia ym. Kauniit astiat tulevat hyvin esiin tehdasmaisesta ympäristöstä.

Keramiikkatuotteiden lisäksi myynnissä on tauluja, tekstiilituotteita, puusta valmistettuja lusikoita, muutamia huonekaluja ym. kaunista.
Keraamikon työtilat sijaitsevat ison myyntitilan toisessa päässä.

Tilan aikaisemmasta käytöstä kertoen on jätetty näkyville tämä lihakoukku, jossa varmaankin yksi jos toinenkin sika on aikanaan roikkunut.

Jos kahvihammasta sattuisi kolottamaan, niin apu siihenkin löytyy pienimuotoisesta kahvilasta. Ystävällinen emäntä, keraamikko Judy Kuitunen tarjoili kahvit ja aivan ihanaa mantelitorttua. Kyllä maistui!

Joitakin second hand-vaatteitakin oli myynnissä.

Jos satut liikkumaan täällä päin, niin kannattaa poiketa tässä viehättävässä paikassa. Tarkka osoite on Hindersvägen 1, Jomala (Gölby).
Viking Linen sivuillakin näkyy olevan juttu Judyn keramiikkapajasta, ja huomasin, että Viking Linen klubikortilla saa 10% alennuksen keramiikkapajan tuotteista.

Tämä ei taaskaan ollut mikään maksettu yhteistyöjuttu, vaan ihan "vapaaehtoisesti" tehty postaus mukavasta käyntikohteesta.

Viikonloppu edessä ja vapaa sellainen. Ilmakin tuntuu lämmenneen ja kaunistuneen eilisen myrskyisen ja sateisen päivän jälkeen.
Otin muutamia kuvia saunastamme. Olemme aloittamassa pienimuotoista remonttia saunan sisäpuolella, joten sieltä en nyt näytä kuvia. Sen verran voin kuitenkin kertoa remontista, että käsittelemme seinät ja katon Supi-saunavahalla valkoisiksi ja lauteet samalla vahalla mustiksi. Lattia säilyy ennallaan eli vaaleana.

Saunamme ei ole aivan rannassa, koska silloin kun sitä rakennettiin ei saanut meidän kunnassa rakentaa kolmeakymmentä metriä lähemmäksi rantaa. Nyt ovat säännöt kuulemma lieventyneet ja lähemmäs rantaa saa rakentaa. Hiukan ajattelemattomia olimme kun suunnittelimme saunan paikan niin, että saunakamarista on näkymä merelle eli vasemman puoleinen osa kuvassa on saunakamaria ja sisäänkäyntiaukon oikealla puolella on itse sauna. Löylyssä istuessa ei näe merta, vaan pihamme koivikon, mikä ei sekään ole hassumpi näkymä vihreydessään.

Saunan ympärillä on pieni terassi, jossa on hyvä vilvoitella saunomisen ohessa. Aamupäivällä, jolloin nämäkin kuvat otin, ei aurinko paista saunalle, mutta koko iltapäivän ja myöhään iltaan saunarakennus on auringossa.

Saunan ikkunan alle, paikalle jossa vanha penkki nyt on, on suunnitteilla terassi kahvittelua ja auringonottoa varten. Lisäksi siihen tulee seinämä rakennuksen kulmasta. Se ei kuitenkaan ole tämän kesän hommia, vaan ehkä ensi kesänä sitten toteutetaan tämä suunnitelma. Ulkomaalausta ei luultavasti myöskään tehdä tänä vuonna, vaikka seinät ovatkin taas harmittavasti haalistuneet. Aurinko ja meri-ilma tekevät tehtävänsä tällä puolella rakennusta. Melkein vuosittain sitä joutuu fiksaamaan, kun taas rakennuksen pohjoispuolella seinän maali on kuin uusi, vaikka se on maalattu ainoastaan silloin kun sauna rakennettiin eli 80-luvun lopussa.
Puupino saunan päädyssä kasvoi melkoisesti korkeutta kun lapsenlapset olivat täällä. Heidän kesätyönään oli nimittäin kantaa pilkottuja puita tähän pinoon niin korkealle kuin kädet ylettyivät. Ahkerasti he pinosivatkin puita ja vaarin lupaama palkkio yllytti ahertamaan kahta kovemmin!

Saunassamme on juokseva, kylmä vesi, joten suihkua ei ole, vaan pesu tapahtuu vanhaan malliin pesuvadeissa ja vesi lämmitetään erillisessä vesipadassa. Sisällä mökissä suihku sen sijaan löytyy, mutta saunassa pesuvadeissa pestessä saavutetaan se monen kaipaama oikea mökkitunnelma. Mukavuuksista nautin kyllä mökillämmekin, varsinkin kun asumme täällä melkein puolet vuodesta, joten kaikki tarvittava sähköllä toimiva koneellinen apu on meille tännekin hankittu. Saunassa on kuitenkin puukiuas, joka antaakin aivan mahtavan pehmeät löylyt. Tänä iltanakin sauna lämpiää.

MUKAVAA VIIKONLOPUN ALKUA KAIKILLE!

Kesäiset kuvat kesäisenä päivänä. Omasta pihasta noukitut metsämansikat ja mansikkamaito! Koskahan sitä olen viimeksi syönyt. Se toi mieleen lapsuuden kesät, jolloin kuten kaikki tiedämme ja muistamme, oli aina aurinkoista ja lämmintä ja kesä jatkui ja jatkui......

K I V A A L A U A N T A I T A !

Pääsin käymään hurmaavassa puutarhassa ihan kaupungin keskustassa. Sisään tullessa tämä ihana vaaleanpunaisin kukkasin kukkiva pensas tuoksui huumaavasti. Pensaan nimeä en tiedä, mutta kaunis ja runsaskukkainen se oli.

Pihan keskiosa on samettisen nurmen peittämä ja reunoilla ovat kukkapenkit ja pensaat, sekä puut. Rakennettu puro kulkee tontin reunalla ja sen vesi oli tosi kirkasta. Tonttia ympäröi kivimuuri, joten kadulta ei tänne näy. Ei tosiaankaan tuntunut siltä kuin olisi ollut vilkasliikenteisen kadun varrella kun tässä puutarhassa käyskenteli.

Istuinpaikkoja oli useita, sekä penkkejä että erilaisia istuinryhmiä.

Pioneja oli useita eri lajeja. Ovat ne ihania.

Nämä vaaleanpunaiset ovat mielestäni kaikkein kauneimpia.

Puutarha ja talo ovat nykyisin kaupungin omistuksessa ja puutarhaa hoidetaan huolella. En tiedä onko puutarha avoinna kaikille, mutta vieressä olevan kaupungin omistaman vanhusten hoitolaitoksen asukkaille puutarha on avoinna ja sinne onkin helppo mennä kivettyjä käytäviä pitkin. Nytkin oli joukko vanhuksia viettämässä iltapäivän kahvihetkeä siellä.

Hienoa kun on tällaisia paikkoja ja puistoja keskellä kaupunkia. Täällä järjestetään tänäkin kesänä opastettuja kierroksia eri puistoihin ja pihoihinkin ja tällä kertaa aion mennä mukaan tällaiselle kierrokselle. Ties mitä ihanuuksia siellä saa nähdä. Toivottavasti jotain sellaista, mitä ei ole aavistanut olevankaan kun ei porttien sisäpuolelle arvaa kurkistella.
Se paha puoli tästä käynnistä seurasi, että nyt pitäisi omaa kukkapenkkiä suurentaa, jotta saisi siihen istutettua muutaman ihanan pionin!

Hei taas!
Helteet jatkuvat ja tänään sainkin viettää ihanaa vapaapäivää. Kävimme Maarianhaminan keskustassa katselemassa ihmisvilinää. Nyt on turistisesonki kuumimmillaan, joten Torikadulla oli paljon väkeä. Moni muukin tuntui nauttivan auringon paisteesta kävelykadun penkeillä istuen.

Kesän pakollisiin nautintoihin kuuluu syödä muutaman kerran Ahvenanmaan pannukakkua ja oman kokemukseni mukaan paras pannukakku löytyy juuri Torikadulta Cafe JULIUKSESTA. Annos on riittävän suuri tällaiselle makean ystävällekin ja oli vastaleivottu, siis aivan ihana makunautinto! Nautintoa ei vähentänyt sekään, että kauniissa säässä istuimme ulkona sitä syömässä.

Pannukakkuannoksen syötyämme suunnistimme itäsatamaan katselemaan veneitä.

Muitakin kulkuneuvoja kuin veneitä täältä löytyy, nimittäin polkupyörän voi vuokrata käyttöönsä täältä. Joten jos ei ole matkalla omalla kulkuneuvolla ja kuitenkin haluaa päästä katselemaan saarta vähän laajemmalti, kannattaa vuokrata pyörä. Pyöräteitä alkaa olla jo aika moneen suuntaan, joten autojen lomassa ei välttämättä tarvitse polkea.

Mukavia ruokapaikkoja kahviloita löytyy itäsatamasta joka makuun. Ja maisema on aina mahtava!

Tämä sympaattisen näköinen Hilma-niminen laiva oli saanut ikioman laiturin.

Tämä ravintolalaiva on nimeltään von KNORRING (klikkaa). Tarjolla on maittavaa ruokaa ja puitteetkin ovat hienot.

Aika ahdasta on juuri nyt vierasvenesatamassa, kun lomailijat täyttävät laiturit.

Joutsenperhe uiskenteli makupalojen toivossa veneiden välissä. Uskoisin, että aika monesta veneestä niille heitettiinkin syötävää, niin ihmisiin tottuneilta ne vaikuttivat.

Veneilijöitä varten on satamassa kärryjä joilla on näppärä vetää ruokaostokset kaupasta satamaan.

Aika monessa veneessä näkyi koiria. Tämäkin istui rauhallisesti seuraamassa ohikulkijoita. Varjossa oli tänään mukavinta lepäillä.

Aikamme satamaa kierreltyämme lähdettiin takaisin mökille. Emme kuitenkaan veneellä, vaan autolla.

Näitä rullia näkyi joka puolella. Taitaa nyt olla sellainen heinäpouta, joka entisaikaan tarkoitti sellaista säätä jolloin väki kerääntyi sankoin joukoin pelloille heinää seipäälle nostamaan. Nyt ei heinäseipäitä juurikaan enää näe. Aina näin kaupunkilaisena jaksan ihmetellä sitä, että eivätkö heinät homehdu, kun ne rullataan näin tiukoiksi rulliksi!?

Nyt lähden mattopyykille. Siinäkin puuhassa on meikäläiselle tullut helpotus, kun matot puhdistuvat painepesurilla. Toki hyvä mäntysuovan tuoksu saadaan silläkin pesutavalla, kun pesuaineena käytän mäntysuopanestettä.

MUKAVAA PÄIVÄN JATKOA!
Nauttikaa auringosta kohtuudella.

Sisätiloissa on tänään ollut viileämpää kuin ulkona auringossa. Aamupäivällä vielä joimme kahvit ulkona terassilla johon aurinko ei silloin paistanut, mutta ruokailu illansuussa hoitui sisällä. Meillä on täällä kaikki räppänät auki, joten hiukan ristivetoa saadaan mökkiin.

Onneksi terassin kukilla on vesisäiliöllä varustetut ruukut. Jos näin ei olisi joutuisi niitä varmaankin kastelemaan useamman kerran joka päivä. Nämä riippuvat petuniat ovat kasvaneet hyvin, mutta voi harmi, tänään huomasin että osassa lehtiä on jotain kummallisia pilkkuja ja ne ovat vähän harmaantuneetkin. Harmittaa jos ovat saaneet jotain tautia eivätkä pärjää koko kesää. Nyt voi olla jo vähän vaikeaa löytää uusia kesäkukkia jos nämä kuihtuvat. Leikkasin niistä nyt muutamia kukkavarsia pois että eivät olisi niin ahtaasti; jospa siitä piristyisivät.

Eilen pestyt matot eivät kaikki ole vielä kuivia ja nyt ne saavatkin kuivua katon alla. Yöksi ne varmaan jo kuivuvatkin ja voin ottaa ne sisälle, ettei yökaste kostuta niitä uudestaan.

Jopa pelargonia, joka tykkää auringosta ja lämmöstä, tuntui saaneen tarpeekseen lämpökylpyjä saunan terassin pöydällä ja niinpä siirsin sen ainakin toistaiseksi pikkuisen varjoisempaan paikkaan. Taustalla näkyvät muratit ovat ihan oikeassa paikassa, puolivarjossa ja viihtyvät hyvin. Villiviini on myös kasvattanut lehtensä jo isoiksi.

Lumihiutale jaksaa kukkia kunhan saa tarpeeksi vettä. Pari kertaa se on jo näyttänyt vähän nuupahtaneelta, mutta kastelu on onneksi virkistänyt sen.

Humala on tänä vuonna ihan minikokoinen verrattuna aikaisempiin vuosiin, mutta tykkään siitä silti, eikä sen toisaalta tarvitse niin kovin laajalle levittäytyäkään.

Tämän kukkakuvan myötä toivotan oikein mukavaa synttäripäivää lapsenlapsellemme Bellalle, joka tänään täyttää kokonaiset 13 vuotta ja on parasta aikaa ratsastusleirillä!

KAIKILLE MUILLEKIN OIKEIN MUKAVAA ILTAA!

AIKAISIA AAMUJA, IHANIA ILTOJA!

KAUNISTA KELTAISTA

TAULU

JUHANNUSVIIKKO JO

VEMPELE, VAIKO HÄRPÄKE?

YLI VIISISATAA POSTAUSTA JO!

RUUSU

JUHANNUSSALKO - MIDSOMMARSTÅNG

POSTIA HAKEMASSA

OMA MAA MANSIKKA

NELLY MOSER

AVOIMET PUUTARHAT - ÖPPNA TRÄDGÅRDAR

EI TULLUT KENKIÄ, TULIKIN TYYNYT

UUSIOKÄYTTÖÄ

JUDYS HANTVERK & INREDNING

MEIDÄN SAUNA

MANSIKKAMAITO

UNELMAPUUTARHA

KESÄKAUPUNKI

EI LÄMMIN LUITA RIKO, MUTTA....