 |
| Takana mukava Tampereen reissu. Majoituspaikaksi olimme valinneet HOTELLI VICTORIAN (klikkaa), joka sijaitsee aivan keskustan tuntumassa, lähellä rautatieasemaa. |
 |
| Huoneet olivat tilavat ja kauniisti sisustetut, kuten koko hotellikin. Rauhassa sai yön nukkua, mistään ei kuulunut häiritseviä ääniä ja kaikki pelasi moitteettomasti. Kysyimme mahdollisuutta saada pitää huone pidempään iltapäivällä lähtöpäivänä, koska bussimme lähti vasta kuudelta illalla, ja saimmekin pitää huoneen aina viiteen asti iltapäivällä. Mahtavaa! |
 |
| Aamupala hotellissa oli runsas ja monipuolinen. Ainoa mitä ehkä hieman kaipasimme, oli Tampereen kuuluisa musta makkara, jota hotellin mainoksessa sanottiin aamupalalla tarjottavan. Sitä ei kuitenkaan näkynyt. Hyvin pärjäsimme kuitenkin näillä tarjoiluilla. |
 |
| Syy miksi kävimme Tampereella oli se että J pääsi nyt virallisesti eläkkeelle. Töissähän ei hän enää ole ollut syyskuun jälkeen, vaan on viettänyt tosipitkän vuosiloman jätettyään viime kesänä kesäloman kokonaan pitämättä. Olimme iltapäivällä syömässä hänen työkavereidensa kanssa. Perjantaina hänellä oli vielä työpaikallaan kahvitilaisuus jossa hän sai vastaanottaa sekä työkavereiden, että työnantajan antamat eläkkeellejäämislahjat. |
 |
| Menimme iltaa istumaan PAAPAN KAPAKKAAN (klikkaa), jossa sai kuunnella elävää musiikkia. Tänä iltana siellä esiintyi vanhemmista herrasmiehistä koostuva PAAPPAS GROUP, joka soitti todella mukaansa tempaavasti ja sai kyllä yleisön mukaansa. Sitä olisi voinut kuunnella vaikka kuinka kauan. Muutenkin tunnelma oli vähän kuin englantilaisissa pubeissa, eli leppoisa, rento, kaikki kuuntelivat esiintyjiä, eikä kukaan näyttänyt olevan liikaa maistissakaan. Istuimme ikkunapöydässä, josta oli mukava välillä seurata kadun vilinää. |
 |
| Kulkiessani kaupungilla, kiinnittyi huomioni keskustassa olevaan leikkipuistoon, jossa aivan kuhisi lapsia vanhempineen. En ikinä ole nähnyt sellaista vilinää missään vastaavassa paikassa. Puisto vaikutti uudelta, mutta kun en ole paikkakuntalainen, niin en tiedä mitä siellä oli tekeillä. Ainakin portissa oli Pikku Kakkosen tunnus; liittyykö se jotenkin puiston suosioon? Ehkä siellä tehtiin parhaillaan TV-lähetystä. Jos näin oli, niin se mustatakkinen, 155-senttinen, lyhyttukkainen vanhempi rouvashenkilö, joka kuvaa kännykkäkameralla, olen minä. Hei vaan! "Pikku Kakkosen posti, postilokero 347, 33101 Tampere 10...." Sitä osoitetta ei varmaan koskaan unohda. |
 |
| Koska nyt Maarianhaminaa suurempaan kaupunkiin oli päästy, niin pitihän vähän tehdä ostoksia. Tampereen vakiokäyntikauppoihin kuuluu minulla Indiska. Siellä on vaan niin paljon kaikkea ihanaa! Nämä elefanttitabletit ajattelin keittiön pöydälle, mutta nyt yksi niistä päätyi olohuoneen sohvapöydälle, kun mielestäni se sopi niin hienosti tuikkukippojen väreihin ja tyyliin. |
 |
| Samasta kaupasta lähti mukaan yksinkertainen, musta tunika ja iloisen värinen huivi. Rakastan huiveja ja niitähän ei ole koskaan liikaa. |
 |
| Vielä hankin uusia päällisiä sohvatyynyille. Keväiset, iloiset värit houkuttelivat nyt ja piristävät valkoista sohvaa. |
 |
| Kevään merkkejä näkyi siellä täällä. Nämä kauniit kukkakorit bongasin erään kukkakaupan edustalta. Yhteenvetona matkasta voisi sanoa, että kivaa oli ja mukava oli taas käydä omankielisessä ympäristössä. Matkat sujuivat mukavasti bussilla. Laivamatka iltayöllä kotiin on aina aika piinaava. Tuntuu että tunnit matelevat, kun odottaa satamaan tuloa. Samalta ei varmaan tunnu niistä risteilymatkustajista, jotka ovat pukeutuneet parhaimpiinsa ja nauttivat hyvästä ruuasta ja juomasta, tanssivat, tekevät ostoksia ja kaikkea muuta mitä isossa laivassa on tarjolla. Meille, jotka asumme laivamatkan päässä, on tuo matka aina enemmänkin välttämätön paha, jonka soisi kestävän mahdollisimman lyhyen aikaa. Kotiintulo on kuitenkin aina yhtä ihanaa. Nyt nautitaan viikonlopusta ja vapaasta. Toivottavasti niin teet sinäkin! |
