 |
Kerroin joitakin aikoja sitten että olin toivonut kirjastoa hankkimaan kaksi uutta kirjaa, joista olin lukenut hyvät arvostelut. Kirjat tulivatkin kirjastoon ja sain ilmoituksen kännykkään että ne olisivat lainattavissa. |
 |
Toinen kirja oli Eppu Nuotion dekkari Myrkkykeiso. Hänen kirjojaan olen lukenut useita ja poikkeuksetta tykännyt niistä kaikista. Niinpä odotin tästä uudestakin kirjasta paljon. Mutta se osoittautui pettymykseksi. Tapahtumapaikkoina oli Turku ja Kemiö, jotka molemmat ovat minulle tuttuja ja varsinkin Turusta oli mukava seurata missä milloinkin liikuttiin. Nuotion kerronta on sujuvaa ja sitä on helppo lukea, mutta nyt tuli ongelmaksi se, että henkilöitä ilmestyi koko ajan lisää ja minun oli tosi vaikeaa muistaa kuka kukakin oli ja mitä ko. henkilöstä oli aikaisemmin kerrottu. Tämä seikka rupesi häiritsemään lukemistani siinä määrin, että 2/3 kirjasta luettuani meinasin jättää kirjan lukemisen sikseen. Toivoin kuitenkin että jokin ratkaisevan laatuinen käänne tapahtuisi ja rupeaisin paremmin pääsemään sisälle kirjan henkilöihin, mutta sitä ei tapahtunut. Luin kirjan kuitenkin loppuun, vaikka loppupuolella minulle alkoi olla jo yhdentekevää kuka on syyllinen tapahtumien kulkuun. Sanomattakin lienee selvää mitä pidin kirjasta. |
 |
Selja Ahavan kirjasta Ennen kuin mieheni katoaa olin odottanut vielä enemmän kuin tuosta ensimmäisestä kirjasta. Olin lukenut siitä hyvät ja mielenkiintoa herättävät arvostelut. Kirja kertoo miehen ja hänen vaimonsa suhteesta sen jälkeen kun mies on kertonut että oikeastaan onkin aina halunnut olla nainen. Mutta ihmetykseni oli suuri kun kirja alkaa kertomalla Kristoffer Kolumbuksen laivan matkasta . Epäilin lainanneeni väärän kirjan, mutta kirjailija ja kirjan nimi olivat kuitenkin sitä mitä piti. Kolumbus-kuvauksen jälkeen päästiin kuitenkin siihen tilanteeseen jossa ruvetaan kuvaamaan kirjan varsinaista aihetta. Siitä kerrotaan muutamia sivuja kunnes taas ollaan Kolumbuksen mukana laivalla ja ympärillä oli vain merta, merta ja pimeyttä. Kirja jatkui loppuun saakka siten että välillä oli pitkät pätkät noita laivakuvauksia ja välillä kerrottiin miehen ja naisen suhteesta ja tuntemuksista. Puolessa välissä hyppäsin laivakuvauksien yli ja luin vain nuo toiset kohdat. Voi olla että laivakuvaukset olivat jollain tapaa vertauskuvallisia miehen tunnustuksiin ja naisen asian hyväksymiseen, mutta minulle ne eivät avautuneet. Olisin kaivannut enemmän kuvailua siitä mitä nainen koki tuossa vaikeassa tilanteessa, kun oma mies "katoaa" ja haluaa muuttua naiseksi. Tämäkin kirja jäi minulle pettymykseksi. Molemmat kirjat luin läpi, vaikka jälkimmäisessä harpoinkin aika tavalla. Kuulutko sinä niihin joiden mielestä aloitettu kirja pitää lukea loppuun, vai jätätkö armotta kirjan lukemisen kesken jos se ei miellytä? ONNEKSI MAAILMASSA KIRJOJA RIITTÄÄ JA KIRJASTON KÄYTTÖKIN ON ILMAISTA, AINAKIN TOISTAISEKSI, JOTEN NYT VAAN UUSIA LAINAAMAAN! |