Quantcast
Channel: MÖKKI JA KOTI AHVENANMAALLA
Viewing all articles
Browse latest Browse all 1110

SE ON KEVÄÄLLÄ IHANA, MUTTA SYKSYLLÄ HARMITUKSEN AIHE

$
0
0





Melkein kuin satukirjan sivulta on tämän hetkinen näkymä metsästä. Punaista ja valkoista ja vaikka mitä värejä löytyy keltaisen, vihreän ja ruskean lisäksi.

Syksy on aika hienoa aikaa, vaikka kesän loppuminen voi tuntuakin hiukan haikealta.

Puutarhassa ovat syystyöt jo alkaneet.




Kesäkukkia olen  tyhjentänyt useammasta paikasta kompostiin.

En tiedä onko tämä sitä feng shuita vai mitä, mutta tuntuu aina hyvältä kun syksyn tullen siivoaa kukkamaita ja -laatikoita ja laittaa ne odottamaan seuraavaa kevättä. 

Järjestinkin kaikki kesän aikana tyhjentyneet purkit ja purnukat kasvihuoneen hyllyyn ja osan ulos istutuspöydän hyllyille.

Mikä järkyttävän suuri määrä niitä onkaan ja kuitenkin muistan miten keväällä taimien kasvatusvaiheessa tuskailin kun mitkään purkit eivät tuntuneet riittävän kasvateilleni. 



Kaikki ruukut eivät tosin ole vieläkään tyhjiä. Kasvihuoneessa ovat ensimmäiset paprikat punertuneet ja kohta niitä päästään maistelemaan.


Ne ovat olleet jo monta viikkoa isoja kooltaan, mutta punertumista sai odottaa kauan. Tuli jo sellainen olo, että jos ne ovatkin vihreitä paprikoita vaikka siemenpussin päällä lukikin että punaisia.





Tomaatteja ollaan sen sijaan saatu syödä jo monta viikkoa ja lisää on vielä kypsymässä.

Aika surkean näköisiä tomaattien melkein lehdettömät rangat ovat, mutta tomaateissa ei onneksi ole mitään vikaa.




Sitruunamelissa on ollut tähän asti ulkona, mutta kun kasvihuoneeseen on tullut tilaa niin toin sen sisälle vihreyttä tuomaan.




Retiiseistä ja salaateista on kummastakin jo toinen sato kasvamassa. Hyvin kasvavat vielä näin loppukesälläkin ja yötkin ovat olleet lämpimiä eikä hallasta ole ollut pelkoa.




Unikot jaksavat  kukkia viikosta toiseen. Nämä ovat kiitollisia kasvatettavia ja toivon että ilmestyvät ensi kesänäkin kukkapenkkiin ilahduttamaan pirteällä värillään.

Niiden vieressä oleva ruohosipulikin on innostunut taas kukkimaan. Siitä on korjattu satoa jo monesti ja olen sen kaksi kertaa leikannut alas. Se oli alkujaan viime kesänä kaupan vihannesosastolta ostamani, ruukussa ollut ruohosipuli, jonka istutin maahan kun olimme ensin kaikki varret siitä syöneet.



Koivun lehdet ovat alkaneet jo kellastua, mutta vielä on vihreitä lehtiä puissa.

Kohta onkin käsillä se syksyn kurjin aika, kun nurmikko on keltaisenaan noista lehdistä.


Kaunista, kyllä, mutta kun niitä on aivan liian paksulti, niin ainakin jonkin verran pitäisi viitsiä haravoida pois ettei nurmikko ihan tukehdu ja sammaloidu niiden alle.

Tahtoo vain aina olla niin, että innostus puutarhatöihin lopahtaa juuri siinä kohtaa kun pitäisi alkaa haravoimaan pudonneita lehtiä.

Joka vuosi vannon että seuraavana vuonna meillä on ainakin muutama koivu vähemmän ja niin ollen myös vähemmän lehtien haravoimista, mutta tänä vuonna ei tullut kaadettua yhtäkään.

Mikään ei ole niin kaunis kuin keväinen, hennon vihreä koivikko, mutta syksyllä sen kauneutta ei enää tahdo muistaa.

Pitäisiköhän kaataa kaikki koivut?




Vaan nyt on niin kaunis auringonpaiste, että pitää mennä ulos levittämään multaa nurmikon kuoppapaikkoihin. 

Muuten, tuo jokavuotinen suosittu SKÖRDEFEST - SADONKORJUUJUHLA on taas kohta käsillä. Nimittäin 22-24.9 pääsee kiertelemään ahvenanmaalaisilla maatiloilla ja ostamaan heidän tuotteitaan. Tapahtumia riittää koko perheelle. Jos kiinnostaa, niin aikaisemmasta postauksestani voit lukea Skördefestin tunnelmista TÄÄLLÄ.



IHANAA SYYSPÄIVÄÄ!
T. Krisse




Viewing all articles
Browse latest Browse all 1110

Trending Articles